Toinen setti täydentyi kielolusikoista, joita sain neljä lisää. Tarkkaavainen tekijä kertoi minulle, että tätä lusikkamallia on kahta eri kokoa ja nyt olin onnistuneesti ostanut sen vähän vähemmän valmistetun pienemmän lusikkamallin, josta tehtiin kaulariipus, rannekorun ja alemman kuvan sormus. Tässä näkyvässä kuvassa on aiemmin teettämäni perintölusikkani pitkinä korviksina.
Tässä vasemmalla on sormus kielolusikasta ja nappikorvakorut, kielonkaari, jotka teetin vielä tekijän omasta lusikkavarastosta sillä isommalla kuviolla.
Muslan sokeripihdit löytyi myös Torin kautta heti, kun hokasin, että jään jatkuvasti toiseksi uusien tuotteiden ilmestyttyä myyntiin. Laitoin kyssärin tuotteesta myyjälle, on vielä myymättä. Toisen viestin nuorimmalle, joka sattui olemaan juurikin sinä viikonloppuna lähellä tuotetta. Sokeripihdit matkasi minulle ja minä laitoin postia taitavalle tekijälle.
Eikä aikaakaan, kun sain paluupostissa ihanat korvikset! Ottimista tehtiin ihanat kyntöset ja varren kuviosta arkisemmat. Molemmat korvikset on olleet käytössä. Alemmat sopii hyvin arkikäyttööni, jopa työelämään. Tuotteiden laatu on erittäin siistiä ja toimitus nopeaa. Oon jäänyt vähän koukkuun,
5 kommenttia:
Kauista uusiokäyttöä <3. Hienoja.
Sokeripihdeistä tulikin mielenkiintoiset korvikset! Rannekoru minullakin on, ja kaulakoru, mutta sormus vaikuttaa kiinnostavalta. Tosin en ole yli vuoteen pitänyt muita koruja, kuin pienet korvikset, kun töissä on kaikki kielletty. En varmaan enää osaa pitääkään, kun tästä päästään.
Nättejä ovat kaikki, ihailen:)
Oma korujen käyttö on kovin vähäistä nykyään. Sama juttu kun edellisellä kommentoijalla. Töissä ei saanut pitää mitään ja nyt ei tule kotona ollessa pidettyä:)
Kauniita! Niissä on säilynyt sopivasti lusikan ilmettä!
Omassa työssä ei korujen käyttö ole kielletty, mutta itse en halua pitää sormuksia, etteine hajoa.
Kotona käytän, viikonloppuisin yleensä.
Tykkään vaihdella korviksia ja ostankin usein pieniä nappikorviksia, jos kohdalle osuu.
Lähetä kommentti