Pikkuisen pikkuinen

 Äitienpäivän juhlinnasta on jäänyt päivitys tekemättä, koska......

..meistä tulee syksyllä neljännen kerran mummi ja vaari! Ihanaa. Saan teettää uuden nimikilven karusellihevoseen ja vaari jo mietti, minkä puun saamme istuttaa pienokaiselle ensi kesänä.

Koska iloinen uutinen on jo julkinen, voin sanoa, että olen niin onnellinen ja iloinen, että kerron sen täälläkin. Miljasta tulee isosisko 💗

Hänellä on paljon odotettavaa. Humun perheeseen odotetaan pikkuista marraskuussa. Lapsen isän syntymäkuukausi.

Onnea, onnea!

Sain kutsun päikyn äitienpäivätapahtumaan, kun äippä oli illan töissä. Mummin virka on ihana. Se, että saamme olla mukana lasten arjessa on niin mukavaa. Mummina pyrin olemaan tasapuolinen, kukaan ei nouse toisen edelle, vaan tasa-arvoisesti huolehdin, rakastan ja annan aikaani jokaiselle.

Työni vain on välillä niin hektistä ja uuvuttavaa, että en vain jaksa yhtään enempää. 

Yhteiset hetket ovat kullanarvoisia. Päikyn pihaan oli tehty muutama tehtävärasti, joita yhdessä mietimme. Kuljimme suristen, kuin pörriäiset. Mietimme keväisiä asioita ja nautimme ihanasta hetkestä.

Kylvimme auringonkukat. 

Äidille ja mummille

Arvatenkin hassuttelimme, hassumummi.

Vaari lämmitti meille grillimakkarat. Rakennus oli niin ahdas, että odotimme ulkopuolella. Käytimme ikkunaa tilausluukkuna, jonka kautta saimme tilaamamme tuotteet.

Vaikka kutsu oli mummille, pyysi vaari päästä mukaan. Päikky on joustava ja ulkotapahtumassa ei ollut ruuhkaa. Vaarikin haluaa nähdä missä Milja viettää päivänsä. Olemme useasti hakeneet tytön hoidosta sovitusti.

Ötökkärastilla piti löytää pilttipurkin kannesta ötökkä ja tunnistaa se öttiäiseksi. Oli vaarin vuoro osallistua tehtävään.

Tämä ei ollut muistipeli. Siinä tyttö olisi ollut ihan voittamaton!

Kun kaikki rastit oli käyty läpi oli aika hakea oma reppu ja koroketuoli autoon. Näimme jo seuraavan kerran sunnuntaina, äitienpäivänä.

Olimme varautuneet kaikkien lasten perheiden vierailuun, mutta vain humun perhe oli luonamme. 

Sain upeaakin upeamman Medinillan. 

Poika oli ihan varma, että tätä kukkaa en tunnista! Kun näin vilauksen, nimi oli heti muistissa. Lupasi hommata seuraavaksi jostain kourallisen epämääräisiä siemeniä, joita en varmasti tunnistaisi 😂

Tunnustan tienneeni, kun olen saanut kerran aiemmin tämä ihanuuden kukkivana ja nyt minulla on työkaveriltani saatu viherkasvi, joka on juurikin paljastanut nupullaan, että se on selvinnyt talvesta ja saattaa jopa aloittaa uudelleen kukinnan hoidossani. Siinä on uudet lehtisilmutkin. Voi tätä viherpeukaloa. 

Lounastarjoilu ajoitettiin klo 13. Nyt oli pakko laittaa kellonaika tiedoksi kaikille, kun pääsiäisenä väki valui ilman ajanmääritystä kuka milloinkin. 

Tarjolla oli tortilloja. Niitä on helppo täyttää kukin oman mieltymyksen mukaan. Loput salaatit laitettiin yhteen ja otettiin evääksi. Samoin lihoista tehtiin eväät. Kätevää.

Kahvipöydässä oli monta makeaa, myös nämä kääretorttuleivokset. Koristeelliset rakeet eivät ole kovia. Tallipihan valikoimasta.

En osta itselleni lahjoja, mutta ostan jotain kaunista ja kivaa, kun siihen on mahdollisuus. Näitä IB Laursenin keraamisia mökkejä tuli myyntiin uusi erä keväällä. Aiemmista hankinnoistani on päivityskuva täällä. Tai monsteran takaa tuosta alempaa.

Elämä on ruusuilla tanssimista. Ainakin näin kauniiden.

Uusin kirpputorihankintani on variegata monstera, kirjavalehtinen peikonlehti. Olen pitänyt sitä nyt hetken vesiastiassa ja siihen on tullut juurenalku. Tein kaupan rohkeasti postin välityksellä. Onnekseni tämä tuli nopeasti perille, ei kuten nuo keramiikkatalot. 

Niiden piti tulla omankylän lokerikkoon, mutta ne jäi lähelle työpaikan jakelupistettä, josta paketti siirrettiin lajitteluvirheen vuoksi takaisin pääpostille, josta se siirrettiin taas parin päivän kuluttua työpaikan viereen. Ei vieläkään kotipitäjän lokerikkoon. 

Olen vieläkin ostanut leikkoja maljakkoon. Kohta olemme enemmän pihalla, kuin sisällä, jolloin leikkoja ei tule niin paljon ostettua.