Lasia mineille

Pitkästä aikaa tein pienen sulatuskokeilun ja nyt puhun aika pienestä, kun tehdään nukkekotikokoa. Lasi on 3 mm paksuista sulatuslasia, jonka olen muokannut mosaiikkisaksilla suurin piirtein lehden muotoon. Jokainen pala pitää asetella niin, että se on joko toisen päällä tai kolmas lasi sitoo kaksi alempaa palaa yhteen. Muuten ne ei jää sulatusuunissa kiinni toisiinsa, vaan  minulla on monta erillistä lasinpalaa. Kun palat on pieniä, käsi vispaa ihan varmasti, jos se ei sitä muuten jo tee. Yritin ensin tehdä suoraa eristävän paperin päälle, mutta pienikin hipaisu sai koko kasan sekaisin. Parin yrittämän jälkeen ladoin palat sulatusmuotin päälle ja nostin muotin uuniin odottamaan. Pinsetit ja hyvät sellaiset on tarpeen uunityöskentelyssä.

Valmiiseen työhön laitoin lyhyen pätkän siimaa ja kiepautin työn keramiikkauunin kylkeä kaunistamaan.

Toisen kokeilun tein lasimurskeista, joita jää aina lasinleikkauksesta. Halusin pyöreän muodon, joten otin mallineeksi pienen purkin kannen. Onnekseni tuossa on paikka pillille, josta sain hyvän otteen pinseteillä. 

Siltikin osa muruista kaatui työn keskelle, mutta putsasin pintaa vesiväripensselillä. Laitoin tähän vielä fuksiaa frittiä ja Mica-jauhetta ja nostin uuniin odottamaan.

Putsasin valmiin työn varovasti ja kiinnitin se silikonilla jouluisen nukkiksen oveen. 

Teippasin työn kunnolla, että sen paikka pysyy oven lasin yläreunassa, ei keskellä, eikä lattialla.

Valmis työ näytti niin kivalta, että tein tälle myös parin.

Joka puolestaan odottaa tässä silikonin kuivumista. 

Kun ovet sulkeutuu, niin työ kuultaa struktuurilasin takaa ihan selkeästi.

Kolmas työ, tätä ei kai voi enää sanoa kokeiluksi, kun meni jo tehtailun puolelle, on keltainen kranssi ison nukkiksen keittiöön.

Keräsin muutaman vaalean vihreän ja kirkkaan lasin pohjalle, joiden päälle ladoin kellertäviä ja rusehtavia sävyjä.

Valmis työ on rouhea, jota korostin laittamalla sille ohuen nahkanauhan kiinnittimeksi.

Oli vaikea katsoa yksin hyvä kohta ja korkeus ikkunan takaa, kun ovi oli näköhaittana ja minulla liian lyhyt käsivarsi. 

Parin yrittämän jälkeen sain koristeen kohdilleen ja ai että miten se onkin kiva, kun laitoin valot tupaan! Lasi hehkuu. 

Pienillä ja yksinkertaisilla jutuilla saa koristettua ja kaunistettua pientäkin kotia.

Kesällä ompelin keittiön sivustavedettävään uuden patjanpäällisen. Tässä oli alun perin ihan liian leveät patjat, jotka nappasin makkarin parisänkyyn. Miäs antoi ilmastointilaiteen suodatinkankaan jämäpaloja, joka on helppoa ja notkeaa työstää. Ompelin kukallisesta kankaasta pussin, jonka pujotin "patjan" päälle. Vielä puuttuu torkkupeitto ja tyyny.

TERHI