Sunnuntai - illan puhelun jälkeen tuli taas tunne, ei! Taas jotain!Lomautus jatkuukin kohdaltani keväälle, osaston inssi teki sen mitä työnkuvaansa kuuluu. Teki ilmoituksen.
Oloni on kuin tuolilta pudonneella, hölmistynyt.
Maanantai meni itseään syyllistäen, tiistaina kävin työkkärissä tekemässä ilmoituksen. Jäks!
Tänään vasta sain tartuttua uudelleen tytön puvun ompelukseen. Olen taas jaloillani.
Oli helppo tarttua keskeneräiseen virkkaukseen, se eteni kiukkuisin ja nopein silmukoin.
Kivan neulemallin hakuun suuntaan, kunhan saan päätettyä mitä haluan.
Nythän minulla on taas aikaa. Ja saan aamuisin nukkua pitkään.
10 kommenttia:
Jeps, kyllä se siitä taas elämä asetuu uomaansa.
Mitäs virkkaat? Onkos siinä taas helmiä kun niin kiiltelee?
No voi pieru! Eipä ollut kiva puhelu.Tänä päivänä työpaikkansa pitävät saavat olla paikoistaan onnellisia ja etenkin jos vielä lomautuksetkaan ei uhkaa. Liian monelle sanotaan, että tässä on lopputili tai että katotaan kesällä jatkuuko työ, huh. Ei tässä kaikistellen mieltä lämmitä itselläkään, kun alkaisin pikkuhiljaa olla valmis palaamaan työelämään, mutta kun ei ole mitään mihin palata. No, otetaan ilo irti tästä ajasta mikä meille nyt suodaan ja pidetään kukkaron nyörit tiukemmalla, että selvitään kaiken yli. Hmmm... uteliaana täälläkin mietin mitä virkkaat, taas joku isompi työ?
Juups, kukkaron nyörit suljetaan ja ruokitaan lamaa!
Keittiöön piti virkkaamani verhot jouluksi, mutta muilta kiireiltä en saanut alkua pidemmälle työtä edistymään.
Tässä on tulossa 1 kolmesta verhosta. Lanka on Lidln 400 g Virkkuu King -lankaa. Mukana kultalanka, nyt ei helmeillä, nyt kimalletaan.
Olipas ikävä uutinen. :( Mutta eiköhän tässä kohtaa ole sellainen tilanne, ettei siinä auta itseään syytellä.
Muista sinäkin säilyttää rutiinit, ne luovat turvallisuutta itselle ja perheelle. :)
No harmi, lomautus ei ole kiva juttu... mutta nyt ehtii taas tekemään käsitöitä. Niin saa mielen pysymään virkeänä.
Kaikkea hyvää sinulle. :)
No höh, olipas kurja puhelu :(
Mä voisin kutsua sut sitten vaikka kahvittelemaan jossain välissä, jos sulla kerran on pelkkää aikaa :)
Noh, tsemppiä sinulle ystävä.
Ei ole syy minussa, mutta tunneihmisenä se käsittelee ensin itsesyytöksenä ja sitten vasta järjellä.
Ja samalla rutiinilla käyn työkkärissä, kuin melkein koko viime vuodenkin. Eli mikään ei muutu.
Ja ompelukone surraa, riistin vetää saumaa uudelleen auki. Kässyjä valmistuu.
Lähetä kommentti