lauantai 3. tammikuuta 2009

Voiko lomaillessa väsyä?

Voi kuinka ihanaa onkaan olla taas kotona. Pakkanen paukuttelee pirtin nurkkia ja maisemat on huurtuneet postikorttimaisiin kuviin.
Uudenvuoden päivänä lähdimme aamusta ajelemaan kohti Turkua, kylpylälomakohdettamme. Meillä kun kaikilla on niin erilaiset mieltymykset harrastaa vapaa - ajallamme, uinti sentään sopii ja miellyttää kaikkia.
Harvemmin olemme ajoissa missään, niin ajoissa, että ehtisimme ajelemaan kohteessamme ympäri kaupunkia jouten. Nyt meille jäi hyvä tovi kierrellä katselemassa muutakin kuin hotellia valmiiksi. Huoneiden luovutusta odotellessamme kävimme katsomassa kaunista Kupittaan puistoa, jossa linnut söivät mielellään ohikulkijoiden heittämiä pullan- ja leivänjämiä.
Kiertelimme puistoaluetta ihastellen istutusalueita ja minä napsin kuvia puutarhatontuista, näillä oli niin veikeät ilmeet ja pakkasenpuremat posket.
Paikalla oli jäljistä päätellen ollut edellisyönä paljon väkeä. Rakettien jämät olivat jääneet ikävästi siivoamatta.

Viihdyimme kylpylän lämpimissä vesissä joka päivä monta tuntia. Kotimatkalla laskin meidän uineen n. 9 tunnin ajan. Siinä lilluttiin ja ilakoitiin. Ulkoaltaassa oli ihanan huuruinen tunnelma, olihan pakkanen aika paukkuva. Hiukset jäätyivät, korvat ja poskipäät käpristeli, mutta sinne oli päästävä monta kertaa.
Ensimmäinen uintireissumme jälkeen pääsimme mukavasti huoneeseemme, vaihdoimme vaatteita, kun käytävällä alkoi ujeltaa yleinen hälytys. Palohälytys. Kiireellä vedimme toppatakit päällemme ja lähdimme ulos.
Onneksi hälytys ei aiheuttanut mitään suurempia toimia, mistä mahtoi alkaa. Kaikki eivät ehtineet vaihtaa kuivia vaatteita, osa värjötteli hetken pakkasessa märissään.
Novitan Neulomon kautta sain mukavan lehtitytön käymään luonani, kiitos sinulle!
Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen menimme heti uimaan ja iltapäiväksi kaupungille. Kävin katsastamassa lankakaupat ja ihan pikkasen ostin Turun tuliaisia itselleni lankojen muodossa. Ne päivittyvät joskus sitten valmiina neuleina.
Lauantaina ei ehditty katselemaan paikallisia nähtävyyksiä lainkaan. Oli kiire jälleen kiire uimaan.

Tänään, kotiinlähtöpäivänä, uituamme jälleen, teimme kierroksen Turun linnassa. Teemapäivät on mukavia. Linnan tarina kerrotaan selkokielellä, niin että pienimmätkin lapset jaksavat kuunnella tunnin kierroksen. Näin saadaan lisää väkeä kiinnostumaan lähialueiden historiasta.
Linnan eri huoneissa oli pieniä ryhmiä esittämässä erilaisia toimiaan. Linnan ritarit esittivät omia asujaan ja aseitaan. Oli soittajia ja vartijoita.
Minua kiinnosti paikka, jossa naiset kehräsivät villoja ja tekivät luuneulalla neulakintaita.
Reilun tunnin kierroksella teimme vain pienen kierroksen historiaa ajassamme taaksepäin, eikä omatoiminen kiertely linnassa jaksanut innostaa väsyneitä matkalaisia.
Mutta pois ei lähdetty ennenkuin kävimme katsomassa linnan juhlat. Eli ison nukkekodin linnasta.
Tästä nukkekodista sain aikanaan inspiraation oman nukkekodin lamppuihin. Joskus historia avittaa ihan omia harrastuksiakin.
Linnan juhlat ja linna on rakennettu niin, että sen näkee päältäpäin, lasin läpi. Kuinka moni sen on käynyt katsomassa?
Täältäkin löytyy kehrääjänainen.
Iltapäivästä lähdimme kotimatkalle. Takapenkiltä alkoi ruokailun jälkeen kuulumaan tasainen tuhina, osa matkalaisista oli antanut kaikkensa tällä matkalla. Minulla matka sujui neuletta tikutellessa, miähen ollessa jälleen kerran autokuskina.
Vanhimman poikamme palvelusaikakin päättyi 2. pv, palveltuaan 362 pv Parolannummella. Uudet haasteet odottavat sinua lapsoseni.

5 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Kiitos, että pääsin käymään Turun linnassa! ;D Mukava kierros!

Tupuna kirjoitti...

Niinhän se on, että kylässä hyvä, mutta kotona paras. :)

KristiinaS kirjoitti...

No jo sitä taas on ehditty vaikka mitä:) Varmasti kiva reissu.

Pirjo kirjoitti...

Voi sinä sait pojan pois, minun oma pääsee vasta huhtikuussa.

TeSa kirjoitti...

Kyllä matkalla on aina niin mukavaa.
Voi uida paljon, syödä välillä ja taas suunnitella uusia kujeita.
Lepolomia meillä ei vielä ole ollutkaan =)