perjantai 14. lokakuuta 2011

Linjoilla jälleen


















Suuret kiitokset teille kaikille, jotka olette meitä muistaneet. Suru pakottaa sisällä kipeänä tunteena, suolainen kyynel valuu kepeästi poskipäälle. Ikävä on valtava.Yhteinen aika ja muistot mielessä.
Pääsemme ensi viikolla sisareni kanssa aloittamaan hautajaisjärjestelyt, kun minulla on syysloma ja siskollani vapaapäivä.

















Viikko on ollut ihan musertava, veto ihan lopussa. Maanantaina tyhjensimme sisareni kanssa vanhainkodilta kaiken henkilökohtaisen pois. Mustien jätesäkkien määrää oli valtava.













Koulussa näyttö vei ajatukseni pakosta toisaalle. Kahden viikon mittainen projekti oli alkuunsakin kohdallani uhkapuuro. Suunnittelin työstäni suurehkon ja lopulta jouduin tekemään kompromissin, että työ valmistuu suunnitellussa aikataulussa, kun olin maanantain syystä poissa koulusta.
Mutta sain kun sainkin eilisen aikana kaiken valmiiksi, kirjallista osuutta myöden. Onneksi on tämä sanallinen valmius, ei täydy miettiä m i t ä m i n ä k i r j oi t t a i s i n.
Kirjallisen osuuden jälkeen olin ihan tyhjä, se on nyt tehtynä.

















Valmis työ ei ihan täysin tyydyttänyt mielikuvaani, mutta taidan silti tehdä toisen samanlaisen kotona, jonka sitten voin valmiina esitellä täällä.
















Vanhempainilta piti yhtenä iltana ajatukset kasassa, nuorimmaisen luokan suunnitelmissa oleva leirikoulu ja arkiset kouluasiat päivitettiin luokanvalvojan kanssa.
Ihan näinä päivinä valmistuva koulun monivuotinen remontti on syönyt kunnan varoja, mutta kylläpä koulu näytti hienolta.
Vanhemmilla on mahdollisuus päästä tutustumaan uudistettuun oppilaitokseen syksyn aikana yhtenä lauantaisena koulupäivänä. Taidan istua pojan luokassa kaikki oppitunnit seuraamassa opetusta.
Eilinen teatteri-illallinen oli huikea show. Queenin kappaleet ja hieno lavaesitys oli hienoa katseltavaa ja kuuneltavaa.
Paikkana Palatsi on upea, mutta näkyvyys esityslavalle ei ole niin esteetön kuin istuisi katsomossa.
Wau!















Syksy on painanut hartiani ihan kasaan, liian paljon kipeitä tunteita ja jatkuvaa panostamista moneen asiaan. Olen kiitollinen alkavasta syyslomasta, se tulee nyt niin tarpeeseen.
Suunnitelmia ja lepoa.
Sytyttelin heti herättyäni kynttilät palamaan, viritelin uuniin valkean. Ulkona oli -2' pakkanen.
Kannoin auton perässä kulkeneet lasintyöstövälineeni sisälle, mutten sen enempää suo ajatustakaan lasitöiden pariin. Ainakaan tänään.
Otan neuleen käteeni, nukun päikkärit jos siltä tuntuu ja suunnittelen ikkunoiden pesua, ehkä huomiselle.

















Kyllä tästä vielä hyvä olo tulee, kun saan rauhassa keräillä voimia.
Napsin tämän ja edellisen päivityksen valokuvat viime sunnuntaina Hatanpään arboretumissa.
Monet kauniit ruusut kukkivat edelleen, eikä maisemakuvatkaan mitenkään huonoilta näyttäneet.

Hyvää viikonloppua sinulle,

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ahaa, vai sieltä kauniit kuvat. äiti

KristiinaS kirjoitti...

Oh miten upeita kuvia taas! Sulla on silmää niin monelle asialle.
Surut on surtava, voimahalit ja jaksuja.

Matleena kirjoitti...

Voimia sinulle tähän syksyyn, TeSa!

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Kauniita maisemakuvia. Rauhallista viikonloppua sinne.

pirle kirjoitti...

Lämpimin ajatuksin kanssasi. Luonto hoitaa.

KirsiJ kirjoitti...

Kävin samaisessa teatterissa Queen-showssa, mutta keskiviikkona :) Voimia Sinulle!

Päivikki kirjoitti...

Kauniita, tunnelmiisi sopivia kuvia. Lämpimät osanottoni.

Vuokko kirjoitti...

Ystävä rakas, surussasi myötäelän <3

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille.