Hupsista keikkaa, kun viikko on mennyt kuin pehosen lento.
Koulussa on tehty pitkää päivää silkkipainon parissa. Aikasin aamusta ajelin takaisin kouluun pienessä lumituiskeessa, vaikka tuntui että juurihan minä sieltä vasta lähdin.
Silkkipainanta oli minulle ihan uusi juttu, jossa en laisinkaan pystynyt ennakoimaan mitä seuraavaksi tehdään. Oli siinä miettimistä monella muullakin, mutta saatiin me jotain valmiiksikin. Ainakin kunnolliset painoseulat. Seulakangas (100) oli ensinnä viedä meistä työvoiton, mutta kunhan saatiin oppia oikeasta tekniikasta, onnistui kankaan pingottaminen leikiten. Muutamalla hikikarpalolla.
Emulsioaineen laittaminen vaikutti kerholaisen räpellykseltä, sormivärimaalauksen ensimmäinen oppitunti. Töhnää valui kaukalosta hiukan liikaa. Uusi yritys ja taas pääsi jatkamaan seuraavaan vaiheeseen.Koska koululla ei ole pimiötä, tehtiin sellainen yhdestä luokasta. Siellä sai kuivattua seulan valotusta varten.
Valottamisestakaan ei ollut mitään aiempaa kokemusta, jokin hämärä muisto lapsuudesta, kun isä teki kotona valokuvia.
Seulan valottamiseen otettiin yksi vessa viikoksi käyttöön =)
Siellä oli ajoittain kovin ruuhkaista, kun jokainen vuorollaan teki oman seulansa valotusta.
Ensimmäinen kokeiluni kalvolla ei onnistunut, työ jäi alivalottuneeksi. Jouduin aloittamaan homman alusta, eli pesemään emulsion pois. Uusi yritys filmityspaperilla ja -nesteellä antoi toivotun tuloksen ja näin pääsin jatkamaan työtäni paino vaiheeseen.
Ensimmäiset painot tehtiin ikkunalasille ja illan aikana innostutiin asiasta ajattelematta sen enempää. Syntyi sitten lisää perhosia eri laseille.
Maali oli matalapolttoista mustaa pigmenttiä, joka sekoitettiin balsamiölyyn ( tärpättiohenteinen).
Kun muokkasin kuvaa Photoshopilla ei liiemmin ollut mitään mielikuvaa mihin nämäkin taas lennähtävät.
Ehkä ne ajan kanssa löytävät paikkansa ja luulen, että lisääkin on tulossa, kunhan ensi viikolla päästään oikein vauhtiin.
Lisää tekniikasta ja materiaaleista kannattaa katsoa Seriväri.fi tai Emotuotanto.fi.
Viime päivinä on iskenyt suunnaton ahdistus, koska opintoni ovat loppusuoralla ja työpaikan haku edessä.
Olen katsellut tarjontaa, joka on todella ankeaa katseltavaa. Kävinpä kuitenkin ilmoittamassa halukkuuteni työmarkkinoille, jossa en ole ollutkaan viimeiseen viiteen vuoteen. No sekin ahdistaa.
Minulla pitäisi olla valmiiksi "nuotitettu" kalenteri missä ei ole mitään ennalta arvaamatonta.
Onneksi on tuota lunta pihassa monta kolallista, miäs kaukana, saan puskea hiki päässä kulkureittejä auki.
Katselin tämän blogini tilastoja. Olette jättäneet paljon mukavia kommentteja, 6 925 kpl. Se on paljon.
Rentoa oloa ja mukavaa torsantaita teille kaikille tämän musiikin parissa,
6 kommenttia:
Valoa, lämpöä, rippunen hyvää onnea ja meidän kaikkien tsemppipeukut, eiköhän se oikea juuri sinun näköisesi paikka sieltä jostakin vastaan tule:) Tästä lähdemme.
No tuota noin, tämän kirjoituksen teksti oli täyttä hepreaa mulle;) Valotukset ynnä muut. Juu, mä oon tehnyt valokuvia ja siitä tiedän mitä tapahtuu mutt että tässä työssä mitä nyt oot tehny niin meni yli ymmärryksen. No juu, ei mun kaikkee tarvii tietääkään.
Höpisin ihan turhaan tänkin tähän mutta ku kerran kirjoitin niin . . . Sä tiedät mut . . .
Joko pidän peukkuja työpaikan suhteen?
On käsittömätöntä, että mihin tahansa ryhdyt, siitä syntyy henkeäsalpaavaa. Laitapa vaikka cv:hen linkki blogiisi. Täällä pidetään peukut ja varpaat pystyssä-
Kauniit perhosmallit. Kyllä ne varmasti paikkansa löytävät. Olet niin taitava, että varmasti löydät Oman paikkasi... :D
Liian vaikeaselkoista on tuo painanta, siis ammattilaisten töitä:)Olisihan se hienoa, kun taideammatteja arvostettaisiin todella. Kunpa joku keksisi keinot. Toivon sydämestäni, että löydät mieluista työtä.
Tuhannet kiitokset teille ihanaiset!
Peukuttaa saa, koskaan ei tiedä vaikka se auttaisi asiaa.
Lähetä kommentti