On sitä kerätty ainakin 25 kg ja pakastimeen säilötty. Mustikkaa, mustikkaa, selkä vääränä poimittu.
Jo edesmennyt appeni sanoi aina yhteisillä marjareissuillamme, että hyvän marjapaikan löytäjän on aina huudettava kukukuu, jotta kaikki pääsevät poimimaa marjoja. Arvatkaa vaan, kukahtelinko?
Olen aina pitänyt marjojen keräämisestä, tosin en koskaan halua lähteä yksin metsään, en siihen tuttuunkaan. Siksipä olen pakottanut miähen matkaani, tahtoi tai ei.
Eikä tässä liiemmin ole näkynyt mieltä harmittavia omituisuuksia, kun olemme löytäneet hyvät marjapaikat, jossa on helppo kävellä ja ämpärit täyttyvät.
Kolmisen tuntia kerrallaan olemme matkassa ja aina puolivälissä sovimme tärskyt jonkin kaatunen puunrungon luo jossa syömme eväät.
Evääthän kuuluvat ehdottomasti marjastukseen. Samalla ennättää hiukan oikoa kipeytynyttä selkäänsä ja silmäillä toisenkin ämpäriin poimittua satoa.
Herrasmiesmäisesti kierrämme lähettyvillä olevat poimijat, toisten paikoille ei mennä!
5 kommenttia:
ohhoh mikä saalis.Ei liene ainut tänä kesänä. äiti
Marjaretket ovat niin mukavia! Ja kivan kaverin (kivojen kavereiden)kanssa vielä mukavampia! :-)
Hieno saalis!
Nom nom, näyttää ihanalta!
No noita on tänä kesänä, että kukkuuta kannattaa huutaa. Kaikille riittää!
Ei mustikoita ihan joka paikasta löydy, mutta aina metsiin jää paljon poimittavaa.
Lähetä kommentti