sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sinä olet tähti

Sain ja vein. 
Mikä viikko takana! Kotona on käyty lähinnä kääntymässä ja taas on menty. Miähen kesäloma loppui eilen, huomenna alkaa työt. Onneksi!
Arki on parasta huumetta, mutta on sitä ollut kiva käydä kyläilemässä kauempanakin ja hoitaa asioitaan rauhassa. 
Sovitusti olin paikalla, edes sen yhden illan ajan, jolloin sain vieraakseni työhuoneelleni kummitätini ystävättärensä kanssa. He tulivat tekemään opastuksellani lasienkelit. 
Aloitimme lasinleikkausharjoituksilla. Huomatkaa suojalasit puuttuvat, molemmilta! 
Illan aikana ehdittiin käydä läpi kaikki työvaiheet, paitsi kaavojen leikkaus. 
Työvaiheista eniten taisi jännittää lasinleikkaus. Siihen saa hyvin tuntumaa, kun ottaa ikkunalasia ja tekee leikkausharjoituksia paljon ja usein. Pidempien taukojen jälkeen otan itsekin tuntuman veitseeni ikkunalasin kanssa. Ja onhan niitä päiviä, jolloin veitsi on parempi jättää omaan koteloonsa ja pyyhkiä vaikka pölyjä pirtillä. Välillä ei vain mikään onnistu.
Lasin hiontavaiheessa ei kannata fuskata, folio ei tartu muutoin kiinni kunnolla.
Työpöytäni ympärillä oli hyvinkin tilaa työskennellä, molemmat etenivät omaa vauhtiaan.
Tinatessa suojahansikkaat käteen!
Illan päätteeksi molemmilla oli kotiinviemisinään omat enkelit. Tekemisestä jäi hyvä fiilis, ensikertalaiset saivat tuntuman lasin kanssa työskentelyyn ja minä aikataulutettua aloittelijan työtahtia.
Kiitos teille, olette ihanat oppilaat!
Josko tämä alkava syksy toisi minulle niitä kaipaamiani töitä kansalaisopiston harrastepiireistä, saisin tämän työttömän statukseni ainakin osittain muutettua ohjaajaksi / opettajaksi.
Ainakin minulla on ihanan kannustavia ihmisiä ympärilläni. Sain viikolla hakea omakseni omalta eläköityneeltä opiston opettajaltani hänen kaikki mallikansionsa. Monta mappia aihepiireittäin järjestettyjä piirroksia, joita itsekin olen harrastevuosieni alussa selannut monen monituiset kerrat.
Tällä samaisella kuluneella viikolla kävin viemässä erään opiston näyteikkunaan tekemiäni lasitöitä virikkeeksi ja ajatuksia herättelemään aloittaa uusi harrastus lasin parissa minun kanssani.
Tuolta aiemmin mainitsemaltani opettajaltani sain opin tähän kauniiseen tähteen, jonka nimen olen taas unohtanut. Omien opistovuosieni aikana tätä tehtiin paljon, mutta en koskaan ehtinyt sen kasaamiseen paneutumaan. 
Päätin tehdä heti oman koekappaleeni, jonka kuvasin kahdessa eri paikassa. 
Valmiin työn vein tuliaisena Intsulle, jolle olisin voinut tehdä vaikka enkelin. Hänhän kerää enkeleitä, yhden huoneen verran. Tai siis, monen huoneen verran.
Pidemmän aikaa olimme jo yrittäneet saada aikataulujamme osumaan yksiin ja ehtiä hänen luokseen kyläilemään.
Voi kuinka onkaan ihana päästä kasvotusten juttelemaan, viettämään aikaa heidän kauniissa kodissaan ja maistamaan hyviä ruokia ja leipomuksia. 
Vaikka nuo ihmiset pohjanmaalla ovat niin suuria puheissaan ja teoissaan, ovat he yllättävän vaatimattomia ruokapöydässä =)
Kotoa lähteissämme mietimme ja tutkailimme monet sääkartat tarkkaan, mennäänkö pärrällä vai autolla?
Ilma oli kyllä helteinen ja kaunis, mutta niinhän sitä sanotaan, moni kakku on päältä kaunis ja sisältä...
Kotimatkalla kaatui jokin pilvi päällemme, onneksi liikuimme autolla.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Voi, olispa varmaan kiva päästä ohjaamaan kansalaisopistolle lasikurssia :) Jos asuisin lähellä, voisin tulla sun oppilaaksi!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Oi miten mielenkiintoista. Kauniit enkelit olette saaneet aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

KOVIN TARKKANA SIINÄ OPPILAASI OVAT JA KAUNISTA JÄLKEÄ SYNTYI. ÄITI

TeSa kirjoitti...

;)