Syksy tuo uusia asioita

Vaikka ilma onkin ollut lämmin, on selvästi havaittavissa syksy.

Poika aloitti yhdeksännen luokkansa viikko sitten ilman mitään suurempaa jippii - huutoa! Olisittepa kuulleet sen ensimmäisen aamun, kun hän aloitti eskarin yhdeksän vuotta sitten.

Tänä syksynä muutoksen koulumatkoihin tuo kulku omalla mopolla, jolloin ei täydy lähteä tuntia ennen koulun alkua seisomaan linja - autopysäkille, saa nukkua aamulla hiukan myöhempään. Samoin kotiintuloaika on ihan jotain muuta, kuin 1, 15 h koulun päättymisen jälkeen. Jos sitten ei siirry koulusta suoraan munkkilaan, eli koulua vastapäätä olevaan kahvilaan.

Ehtii tekemään hyvin läksyt, ai tuliko niitä, syömään ja huilaamaan ennen illan harjoitusten alkua.

Niin pitkään mopoillaan, kun kelit sen sallivat.

Suuri on ollut muutos siinäkin, että miäs on lopettanut nuorten kiekkovalmentamisen 18 yhtämittaisen vuoden jälkeen.

Kiekkoilu ei kuitenkaan perheessä loppunut, poikaa kuljetetaan toiselle paikkakunnalle kolme kertaa viikossa ja pian alkaa alkusarjan karsinnat. Ensimmäinen turnausmatkakin on jo tiedossa.

Jee, matkässykassia saa alkaa täyttämään. Näillä pelimatkoilla ehdin yleensä neulomaan paljon enemmän kuin kotona konsanaan.

Jonkinlainen neulehurmos on pääsyt valtaamaan mieleni. Koko kevään ja kesänkin jatkunut neulejumi on hiukan aukomassa lukkojaan ja olen innostunut asiasta uudestaan. Onneksi tiedostan tuon kaiken, mikä neuleintoani on jumittanut ja siksipä olen antanut itselleni aikaa kaiken palautumiseen.

En ole väkisin yrittänyt tehdä mitään mikä minua ei ole innostanut, vaan tehnyt juurikin niitä töitä, joista minulle itselleni on eniten ollut iloa.

Ilmottauduin jälleen kerran mukaan Sukkasatoon, johon en aseta minkäänlaista tavoitetta. Neulon sukkaa, jos huvittaa, mutta en tunne tekeväni vääryyttä ketään kohtaan, jos saankin vain yhden parin valmiiksi kahden kuukauden satojakson aikana.

Sukkien neulominen on sitä syvintä mustaa aluetta, kun kohdallani puhutaan neulomisesta. Olen välttänyt olemasta paikalla, jossa myydään ohuita sukkalankoja. Välttänyt lisäämästä kerien määrää, vaikka langan väri olisi kuinka houkutteleva. Samoin olen luopunut ajatuksesta saada tehtyä kaikkia jo valmiiksi tulostamiani sukkamalleja, koska päädyn aina tekemään sukat omilla ohjeillani.

Alkuvuoden aikana neulomieni pitkien polven yli menevien sukkaparien määrää olen ajatellut sen sijaan lisätä muutamalla parilla, koska sitä ohutta sukkalankaa nyt vain sattuu olemaan varastoissani vieläkin jemmattuna.

Pysytään langoilla...