Liekö ikä syynä, kun tuntuu tuo myöhään valvominen ottaneen voimat kaikista? Aina olen jaksanut valvoa hyvin yöni, mutta se aikainen aamuherääminen on ihan myrkkyä!
Sunnuntain perinteitä noudattaen söimme myöhäisen aamupalan huvimajalla. Aamiainen päättyi hieman ennen kahtatoista, juurikin ennen sovittua tapaamista.
Viikonlopun kissavieraista en ottanut liiemmin kuvia, vain muutaman.
Pientä vauhtia tämä kissakaksikko kuitenkin meissä piti, kun ulko-ovi oli jäänyt apposen ammolleen ja kissat lähteneet omille teilleen. Lusifer lönkytteli kutsusta vastaan, onneksi, mutta Vilma antoi etsiä itseään pidemmän aikaa. Onneksi tämäkin kissu löytyi luhdin alta kyyhöttämästä. ( Älä Arja naura, tämä on vakava asia! )
4 kommenttia:
Hetken jo luulin, että kuinka soma leppis on pyrähtänyt koneelleni pyörimään.
Huvimaja<3
Pilvet...niitä katselen alituiseen kauniita kuin hattarat.
Todella hyvä kun seikkailijat löytyivät.
Minä kävin antamassa ruokaa naapurin kissalle viitisen päivää, joka on myös äärettömän suloinen. Siinä istuessani sylissäni hellästi silittäen, juttelin hälle mukavia.
Kauniita juhlakuvia aiemmassa kirjoituksessasi. Onnea näin jälkikäteen:)
Onneksi kissat löytyivät..
Teilläpä on ollut mukava viikonloppu kun on ollut aihetta juhlaan. Ja meille sitä sadetta oli lupailtu, mutta viittä tippaa ei tullut...
Kiitos teille.
Lähetä kommentti