Seinäkaappi

 Vihdoinkin se on valmis! Nimittäin vessan seinäkaappi ja sitä myöden koko vessan pintaremppa. Kaikki tällainen epäoleellinen jäi odottamaan aikaa parempaa, että saimme viime viikonlopun hulinat ajoissa valmiiksi.
Johan tässä oli opittu elämään laatikkoleikkiä ja vain ihan välttämätön on laitettu allaskaappiin käden ulottuville. 
Loput tavarat ovat vieläkin eteisen välioven takana "piilossa".

 Sahanpurut on putsattu ja kaappi on omalla paikallaan. Ja mikä parasta, se on ihan ite tehty. Kiitos miähen viitteliäisyyden.
Annoin kuvahaulla vihjeen, että tällaisen kaapin haluan. Vielä on tallessa vanhoja ikkunaruutuja, joita voi hyödyntää vaikka kaapinovena. 
Runko on kunnollista liimalevyä, joka ei vääntyile ajankaan kanssa. Maalaamisessa kului oma aikansa, kun levyt on maalattu ensin valkoisella, toinen kerros savun sävyllä ja kolmas pinta taas valkoisella.
Maalin kuivuttua pinta on hiottu kuluneen näköiseksi, eli savun sävy esiin.

Sen verran minä pääsin osallistumaan kaapin tekoon, että leikkasin ja hioin lasihyllyt. Koska en omaa nauhahiomakonetta, jäi lasin reunat harmaiksi. Pääasia, että niihin ei viillä käsiään.

 Kädensijan virkaa hoitaa tästä lähtien ruusunuppi.

 Suunnittelin ensinnä, että virkkaisin oveen verhon, mutta taidan antaa olla ainakin hetken tällaisenaan. 
Jos purkkien ja putellien sekamelska alkaa olla liian häiritsevä, niin harkitsen asiaa uudelleen. 
Näin tyhjänä kaappi ei tule olemaan kuin yhden illan.

 Laitan vielä kokonaiskuvan, kunhan saadaan kaikki kohdilleen.

 Illan pieni herkkuhetki, ranskalainen toffee. Oli muuten ihanan pehmeitä. Kiitos kummitädin, joka matkasi maailmalla.