Langan pöllytystä

 Niin vain viikko on hujahtanut puoleen. Syyslomaviikko. Minullakin on iltavapaat, kun opistoiden ovet ovat suljettuina. 

Maanantai-ilta menikin sitten myllätessä lankavarastoani. Vain murto-osaa siitä. Hmm. 
Ohhoh! Muistan kaiken, tai siis melkein. Muistan ainakin sen mistä suunnalta lähden etsimään, jos jotain tarvitsen. 
Ainakin useimmiten.

Näitä nyssyköitä nyt vain on paljon. Mikään ei ole ylimääräinen. Tarvitsen ihan kaiken. Tai luulen niin.

Nämä kaikki ja paljon muuta minun pitäisi käydä läpi ajan kanssa ja sovitella vanhoihin kapsäkkeihini. Jokaiseen laukkuun lappu, mitä minä olen sinne tallentanut.
Huokaus!

 Tiistain vapaani käytinkin sitten moneen muuhun tekemiseen, mutta hain lopultakin kasvariltani pirtin lämpöön muutaman kukkivan.
Hyvä niin. Ilma kylmeni jopa niin paljon, että satoi hiukan lunta.
Maljaköynnös, Sundaville, näyttää vielä niin kauniilta ja vehreältä. Mutta ans olla, kun ollaan hetki pirtillä, niin johan alkaa lehti vapista kuin haavalla ja kaik män.
Ihan kaik'!
Yritin kasvattaa viime talven yli samanlaista, mutta hyväksi yritykseksi se jäikin. Maaliskuun viimassa avasin takaoven ja tuuppasin raakun, mitä siitä oli jäljellä, hyiseen keliin.
Ei siitä voinut kuolla enää mitään. Haaveet vain.

Pelakoissa on vielä hyvinkin kukkasia, jopa nuppuja. 
Täytyy myöntää, että en ole käynyt moneen viikkoon kasvarillani kastelemassa mitään. Joten hyvin ovat tottuneet epämääräiseen hoitoon.
Mårbackan toivon selviytyvän pitkästä pimeästä kaudesta. Useamman vuoden olemme tulleet hyvin toimeen keskenämme. Välillä olen leikannut kukan varsia melkoisesti.
Vaatimaton hoidon suhteen, upea kukkiessaan.

 



Keskiviikkona minulla on ollutkin iltavapaa, jonka tänään sitten hyödynsin kirjoittamalla ensi kevään kurssitarjontaa lähiopistolle.