torstai 9. lokakuuta 2014

Piankos minä, joutessani

 Kun saan vetästä viikossa yhdet päikyt, jaksan touhuta pitkät päivät. Neljän jälkeen herääminen ottaa aina yhtä koville, mutta pian olen jo herättyäni ripustanut pyykit narulle, tyhjentänyt tiskarin ja täyttänyt eväsrepun lähtöä vaille valmiiksi. 
Kahtena iltana pyyhällän opettamaan lasikurssille, joista toinen on parin tunnin edestakaisen ajomatkan päässä. 
 Vapaina iltoina on mukava leipoa. Ruuan laitto ei ole suosikki puuhaani, siitä huolehtii yleensä miäs. Joka muuten tänään oli laittanut täytettyjä lättyjä ja omenapaistosta, kun tulin töistä kotiin.
 Leipasin suolaiseksi suuren sämppäritaikinan, sekä kinkku-juustopiirakan.
 Makoisan puolta mokkapalat ja pikkupullat.
 Ihailin kukinnan aloittanutta lehtikaktusta, jonka sain alkusyksystä sisareltani tilan ahtauden vuoksi.
Liiemmin ei ole meilläkään tilaa suurille kukille, mutta aina tällainen valkoinen ihanuus jostain paikkansa löytää.
 

3 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Herkullisia leipomuksia. Hieno sämpyläkori, pitäisi opetella tuon tekeminen... Mukavaa viikonloppua sinne teillekkin :D

intsu kirjoitti...

Namu,kun olet leiponut hyvää. Minunkin pitäis leipoa,mutta kun pakastin on aivan täynnä marjoja. Ihanassa ruukussakin tuo valkoinen kaktus.

TeSa kirjoitti...

Leipominen on terapeuttista puuhaa, kun se ei ole työtä.