Nyörisukat

 Kuinka jonkin yksinkertaisen asian tekemiseen saa kulumaan viikkoja aikaa? Yksi on ohjeen tulkitseminen. Sit on luetun ohjeen väärinymmärrys. Kolmas on, nyt en vaan tajuu!

 Lopulta tajusin, kun miniän kanssa yhdessä luettiin vielä kerran, tai oikeastaan katsottiin yhdessä kuvallinen ohje. Hei nää kärjethän pitää jotenkin ommella suppuun. Sit alkoi homma pelittämään, eikä siinä kauaa mennyt, kun nyörit oli oikeissa kohdissaan.

 Käytiin eilen, sunnuntaina, hakemassa nuorimmainen tytsin luota kotiin ja samalla sain jättää valmiit nyörisukat tilaajalle.
Neito vinkkasi syksyllä tahtovansa tämän tyyppiset sukat. Löysin Facen sukkaketjusta kuvia Nemiran laatimasta ohjeesta. Kysyin, käviskö tällaiset?

 Koska ohje oli kelvollinen oli aika päättää värit mistä aloitan. Toiveena pinkkiä ja mustaa. No silleen.
Ostin vaaleanpunaisen ja mustan Maijan, josta neuloin parin. 
Mustaa jäi jäljelle reilusti, neuloin sitten kotoa löytyneestä pinkistä ja mustasta toisen parin. Eli, kuvan sukille on ihan omat samanvärinen pari.
Olihan tämä kiva malli neuloa, eikä taaskaan sellainen neulesukkafiilis päässyt ahdistamaan tekijää.
Tykkään.

 Tyttären odotus on nyt puolessa. Ja kiitos kysymästä, hyvin on mennyt.

 Siellä Hän on.

 Kuviin pääsi myös vuosia sitten tekemäni valaisin, joka sittemmin on tehnyt muutamat kuperkeikat. Korjaisin, jos olisi vielä saatavilla käyttämääni lasia.

 Pitkästä aikaa kuvasin kissatkin. Häikäisevä salama ei ole mitenkään miellyttävä, kun vielä piti katsoa suoraan kuvaajaan.

 Lucifer ja

 Vilma.