Ky y llä se sopii.
Aina olen sanonut, että ovi on auki, jos ei ole paikkaa mihin mennä tai maailma survoo. Otan vastaan.
Nuoret ovat kiivaasti etsineet uutta kotia, muutamaa mekin pääsimme alkusyksystä katsomaan, mutta ne ovat jo myyty. Uuden kodin oston ehtona on, että oma koti piti saada ensinnä myytyä ja nyt siinä asuu jo uusi omistaja.
Joten, meillä asuu nyt kolmatta sukupolvea samassa taloudessa, sekä peräkammarinpoika, joka väläytteli omilleen muuttoa, minun kuitenkaan ymmärtämättä, että mitä lajia!!!
Uuttahan tässä yhdessä asumisessa ei ole mikään, kun erilaisten juhlien ja tapahtumisen aikaan muutenkin olemme paljon yhdessä. Mutta aikataulut, autojen lähtöjärjestys ja kotiinpaluuajat pitää jokaisen opetella.
Minä en pysy paikallani kuin hetken, samoin nuorimmainen. Muut ovatkin enemmän läsnä.
Nuorten uusi koti on jo löytynyt, mutta muuttopäivästä ei voi vielä puhua mitään.
Ehkä tästä järjestelystä on jotain hyötyäkin tai ainakin siitä on otettava kaikki hyöty irti. Ainakin tänään, kun pihaa kuorruttaa nilkan yli menevä lumipatja.
4 kommenttia:
Kaunis liina ja täällä on aina ihania kuvia ja tarinat myös kivoja lukea. Poikkean usein ja luen mut kommentointi puuttuu :)
Tuo liina on tosi hieno. Mä niin tykkään tuollaisista gobeliinin tapaisista kuoseista.
Ihana tuo liina. Onpa ihana, että teillä on niin iso koti, että pystyitte majoittamaan pojan perheineen. Nykyisin tahtoo olla kodit vähän sitä luokkaa, ettei siellä oikein yhtä perhettä enempää pysty asumaan. Kyllä minäkin olen aina sanonut pojille, että jos maailma murjoo tai jotain tapahtuu, niin koti on se paikka, johon voi aina tulla. Minusta olisi kamalaa, jos sanottaisiin kuten miehelleni 18-vuotiaana, että etköhän jo pärjää omillasi. Ei siinä paljon opiskeluja voinut ajatella, kun piti alkaa miettiä koko elämää uusiksi.
Hienoa, että yhteinen koti tuli nuoremmalle väelle vaihtoehdoksi. Opettelua on varmaankin, mut kyllä se varmaan myös antaa paljon.
Lähetä kommentti