skip to main |
skip to sidebar
Vävyn juhlapäivä
Miten kiire onkaan nuorena vanhentua ja vanhana hidastaa vanhenemistaan?
Nyt, kun tämä nuoriso alkaa vuorollaan täyttämään pyöreitä vuosia, on sitä itsekin alkanut (nyt vasta!) huomaamaan tämän ajan ja vuosien kuluman.
Hehän menevät kohta ohitsemme, vanhenevat meitä nopeammin ja kuitenkin ovat niin nuoria, osaavia ja tietoisia monista asioista.
Saimme kutsun viime sunnuntaille kahvittelemaan vävyn 30-vuotispäivää, joka on virallisesti vasta tänään.
Kuvailin lähinnä tyttöjä, suloisia palleroita touhuissaan. Äidin sylissä.
Tytär
Vaari sai Venlasta kaverin, kun leikit hiukan taukosivat.
Vaikka näemme aika harvakseltaan, on kiva ettei kumpainenkaan tyttö liiemmin ujostele tavatessamme.
Sunnuntaina pikkuinen Vanessa (8 kk)istui vielä itsekseen lattialla, maanantaina saatiin kiva kuvaviesti, jossa näkyi kuinka tyttö oli alkanut konttamaan.
On näilläkin kiire liikkumaan!
Paljon onnea Niko!
3 kommenttia:
Olipas sinulla taas monta ihanaa postausta, kun en ollut ehtinyt käymään. Ihana tuo iso huovutustyö ja hauska se keräpesä.
Meillähän oli kotona niin, että isä täytti aina 25 vuotta ja äiti alkoi jo ehdotella vuosien lisäämistä, kun lapset lähestyvät samaa ikää. Isä totesi vain, että miksi olemme niin ahneita ja näin 50 vuotta täyttäneenä sitä jo itsekin ajattelee samalla tavalla. Olisi kannattanut täyttää vuosia vaikka vain joka toinen vuosi. Toisaalta en kyllä haluaisi palata nuoruuden vuosiin. Nautin tällaisesta seesteistä elämästä paljon enemmän. Enää ei tarvitse hötkyillä.
Onnea vävylle ja sen mytä koko perhekunnalle. Kumma juttu,kun lapset niin vanhenee...
Kiitos, kiitos.
Lähetä kommentti