tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kuvaamataito

Luin jostain hiljattain otsikon, voiko luovuuteen pakottaa? Tätä samaa olen pohtinut mielessäni usein, liiankin usein. Opiskelen alaa, jossa joutuu luoviin monen asian kanssa samanaikaisesti. Samalle viikolle osuu useita erilaisia materiaaleja, joiden kanssa on oltava sinut ja valmista on saatava vaikka kokeilun verran pienessä ajassa. Jos olisin taiteilija, näkisin nälkää. 
Omalla asenteella saa paljon aikaiseksi. Olen avoimen utelias, kokeileva, enkä turhia jää pohtimaan olisiko jotain voinut tehdä toisin. Ei siihen ole aikaa. Otan työn työnä ja suoritan kurssin.
Ikä on tuonut myös kokemusta, erilaisia kursseja ja tiedonnälkää on ravittu omatoimisella työskentelyllä. Ihan kaikkea en hallitse, mutta kaikesta voin ottaa selvää ja tehdä sen pienen kokeilun ja tuumailla sitten, että pidänkö vai en? Jatkanko, onko tarvetta?
Nyt, kun kuvaamataito on vain muisto ja suoritettu merkintä opintosuoritteessa, voin laskea jännittyneet hartiani, huokaista ja naurahtaa. Tämäkin vielä!
Tämä, jos mikä oli kurssi, johonka jouduin itseni pakottamaan. En tuntenut minkäänlaista ilon tunnetta, saati luovuuden puuskaa. Tein sen mitä piti ja sain lähes kaiken valmiiksi.
Nämä kuvat ovat viime syksynä otettu, luovuuden lähteillä, kurssin viimeisinä viikkoina. Saimme hakea loput työmme kotiin ennen talviloman alkua.
Tehtävänanto oli etsiä itseä kiinnostava kuva tai maalaus josta työstetään kolmiulotteinen työ. Materiaalina on savi.
Jah! Voi sitä ilon riemuhyppelyä, minkä opettaja keksi. Etsin jotain, en kyllä tiedä millä perusteella tämän kuvan valitsin, mutta onneksi tämä materiaali oli minulle mieluinen.
Varsin nopeasti nousi "kirja" katoksi, nuottiviivasto ja nuottiavain. Oli pötkö, pätkää, liitettyä ja nypistettyä.
Opettaja oli vaikuttunut innostani, kerrankin =)
Poltettuna, mutta ei lasitettuna. Työ oli valmiina ja ehjänä koululla puoli vuotta. Kotona jäi ensimmäiseksi käteeni yksi ylöspäin kurottava kiemura, joka kiinnitettiin liimamassalla uudestaan paikoilleen.
 Itselleni jäi kurssista ahdistus, helpostus, kun sain suoritettua kaikki ajallaan. Ei täydy omalla ajalla käydä viimeistelemässä jälkiään.
 Ja jäihän siitä kasa poltettua saveakin =) =)

2 kommenttia:

*VEKKI* kirjoitti...

Mielenkiintoista tuo luovuuden pakotusjuttu. Joku sanoi, että käsityöläisen ja taiteilijan ero on se, että käsityöläinen tekee mallista tai ohjeesta mitä vaan, taitelija luo oman näkemyksensä ja tekee itse mallitkin. Pitää kyllä paikkansa.

TeSa kirjoitti...

Niinpä.