Juhlapäivät

Isänpäivää on juhlittu monin eri tavoin, mutta meillä siihen on aina liitetty myös vuosipäivä, kun vanhin lapsistamme, humu, on syntynyt isänpäivän kynnyksellä, perjantain lapsi. Juhlapäivä ja vielä kymppijuhlat, osuivat juurikin tälle samaiselle päivälle. Juhlakalu ei päässyt perheensä kanssa vaaria katsomaan, mutta taisivat juhlia omassa perhepiirissään hillitysti, kun sairastuvallinen kaikenlaista kulkutautia piti kestämän. 
Pojan ja miniän yhteiset juhlat juhlittiin jo elokuussa, kun valoisat ja lämpimät ilmat kietoivat maisemat sumuun. Joskus syssymmällä kyselin, onko kahvitarjoilua, mutta kun mitään ei kuulunut, ei niistä sen enempää. Kimpullinen väriä ja onnentoivotukset välittyivät kuvaviestillä.

Tyttären perhe vieraili. Tässäkin taloudessa kulkutauti jylläsi, mutta ei niin tarttuvana kuin toisaalla. Tytöt touhuilivat omissa leikeissään, kun jo osaavat jemmoista etsiä kaikki lelulaatikot. 
Kaikkein kysytyimmät ovat tyttären vanhat kippakengät, joilla jokainen bimu on vuorollaan kopsutellut. Niitä ei kukaan ole pyytänyt mukaansa omaan kotiin, leluja kylläkin. 
Huomaa, valkoiset kengät lattialla!

Venessa löysi enomiähen ranteen vahvistajan, nyt hällä on silmälasit. Taisivat olla peremminkin kiikarit.

Huomaa punaiset kengät!

Venla käy arkiaamuna kerhossa, jossa hän pääsee askartelemaan, leikkimään ja touhuamaan muiden lasten kanssa. Askartelu jää yleensä äidin tehtäväksi, kun tytöstä on niin paljon mukavampaa touhuilla uusilla leluilla.
Tämä kortti on valmistunut vaarille kotona puuhastellen äidin avustuksella.

Näinkin pienellä porukalla saimme mukavan juhlapäivän. 
Nuorempi poitsu ajeli iltasella kotiin tyttöystävän luota ja teki rehvit matkalle siskonsa kanssa. Näin hekin saivat vaihtaa muutaman sanasen.

Lauantaina kävimme miähen kanssa katsomassa Billy Elliotin, tuon huikean hienon kasvutarinan, jota lämpimästi suosittelen ihan kaikille. Taituruutta, rohkeutta, mahtipontisuutta ja hienoa rytmiikkaa. Olen vieläkin ihan loveeee. Olen nähnyt elokuvan useamman kerran, pidän siitä, mutta onhan tällainen lavaesiintyminen äärettömän hieno kokemus ja mahdollisuus nuorille näyttelijöille, jotka vuorottelevat eri näytännöissä. 
Olemattoman hattuni nostan kaikille, jotka mahdollistavat meille tällaisia upeita hetkiä, luovat tunnelman, jonka ei toivoisi loppuvan. Henkeäsalpaavan ilon ja riemun, joka hetkessä muuttuu haikeudeksi. Sen voi aistia ympärillä istuvasta vierustoverista, joka vaivihkaa pyyhkii alati poskille valuvaa kyyneltä. Ja toisella hetkellä purskahtaa nauruun. 
Sitä teatteri on parhaimmillaan, aitoa elämystä!

Olen kokenut kerran aiemmin näin voimakaan elämyksen samaisessa teatterissa. Olimme katsomassa Amadeusta, 2008. En voinut lähteä ohjelman päätyttyä käytäville kävelemään kyynelten valuessa. 

 Koin niin voimakkaasti sen tyhjyyden Salierin monologin jälkeen, että tarvitsin enemmän aikaa päästäkseni takaisin arkeen. 

Tässä teatterissa on koettu monia elämyksiä!

Teatterin jälkeen maistui kevyt päivällinen Ratinan Momentossa, jossa ruodimme vielä kokemaamme näytöstä.

Saimme laitettua viikonlopun aikana muutaman valosarjan, sekä valaistut paperitähdet. Joka vuosi sarja täydentyy. Nyt ne aseteltiin keittiön seinää vasten.