Satuiluja

2015 vuoden jouluna kuljimme miähen tahtiin hissukseen hiipien. Vietimme ensimmäisen yhteisen jouluaaton koskaan. Kävimme sukuloimassa kaupungin hautuumailla ja päivänvalolla seurasimme liikennettä kuinka paljon joulupukin asussa ohitsemme vilahti kiiretyöläisiä. Silloin tuli puheeksi, että olisi kiva viettää joulua niin, että voisi ilahduttaa lapsiperheitä ja tehdä siitä tapa, vaikka ensimmäinen pikkupallero oli saatu keväällä jatkamaan oman suvun joulutarinaa. Kuitenkaan emme ole viettäneet kaikkia aattoja koko porukalla, eikä vieläkään tiedetä tulevan joulun kokoonpanoa.

Siksipä tartuimme, tai minä tartuin tilaisuuteen, kun huomasin ystävättäreni laittaneen upeaakin upeamman pukinasun myyntiin. Hän on ostanut tämä jenkkilästä ja käytössä tämä on ollut vain muutaman kerran. 
Täydelliseen asuun kuuluu silkkivuorinen takki, jossa on hieno leveä vyö. Laiheliini pukki vaatisi hiukan toplinkia, että takki täyttyisi. Housut ovat puolisääreen, mutta saappaiden päälle tulee tuollaiset mustat...ööö? Mitkä? En löydä nimeä. Saappaat tai kengät voi siten olla lähes minkälaiset vaan.
Hiukset ja parta vaatii hiukan huomiota, mutta eiköhän me niistä selvitä. Molemmat ovat kuminauhakiinnitteisiä, eli ne saa helposti säädettyä tarvittaviin mittoihin.

Ei joulupukki lähde yksin liikkeelle, mukaan lähtee myös joulupukin muori. Muorilla on vielä asukangas nipussa, mutta on se jo hommattuna. Toinen sukkakin on jo neulottu ja toinen aloitettuna. 
Eikä siihen riitä vielä asukaan, että yhdessä aaton teemme kierrosta, meille täytyy tulla kysyntää. Mainosta pitäisi miettiä, miten sekin satuillaan, että saamme jakaa iloa perheisiin. Ihan ilman hintalappua emme lähde kiertämään, mutta katsotaan mitä tästäkin tulee.