tiistai 6. marraskuuta 2018

Työpöytä

Sus siunakkoon miten nää mun kässytarpeet tuppaa aina jäämään tälle pöydälle??!! Jokaiselle esineelle, tuotteelle ja asialle on oma paikkansa. Minulta on jäänyt keväästä asti kaikki niille sijoilleen, mihin näyttöni valmistui. Ei ole ollut aikaa, voimia, eikä minkäänlaista motivaatiota siivota jälkiään.
Tosin ei tää nyt niin paha ole, miltä se näyttää. Paperit mappeihin, laatikot kaappeihin ja langat järjestykseen. 
Ei sittenkään!
Siivotaan ihan kaikki pois. Siinä ei mennyt paria tuntia kauempaa, kun banaanilaatikot täyttyivät, miähet kantoivat kaiken pihalle ja minä ihastelin kerrankin tyhjää pöytää. Hyllyä. Kaappia, ja mietin mitäs nyt.
Kodin remppa jatkunee taas jonain päivänä. Oli vain ensinnä tyhjennettävä oma osuus niin, että tiedän mitä meni mihinkäkin laatikkoon.

8 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Mitähän nyt mahtaa tapahtua?? Kohta on taas uutta tuunausta ja remppaa.

TeSa kirjoitti...

Kun jostain malttaa luopua, voi saada jotain uutta.

Intsu kirjoitti...

Jummi jammi,kun sinun työpöytäsi oli mielenkiintoinen. Mä muuten salaa juhlissa kurkkasinne,verhon taakse. Aaah,kaikkea ihanaa:)

TeSa kirjoitti...

😄 rohkeasti jätin kaiken näkösälle!

Saija kirjoitti...

Tehokas tapa siivota :))

TeSa kirjoitti...

On kyllä!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Tehokasta. pitäisiköhän ottaa nyt ihan mallia.

TeSa kirjoitti...

Tällainen perusteellinen siivous vaatii kyllä pitkää pinnaa ja malttia. Saadakseen jotain uutta täytyy tehdä pohjatyöt hyvin. Toivon, että se on kaiken vaivan arvoinen.
Ei muuta kuin toteuttamaan vaan!