lauantai 24. elokuuta 2019

Ensin oli...

...ovi.
Ja taas mennään. Jos ei ole mitään projekteja, niin pian minä niitä lisää suunnittelen =)
Tämän projekti lähti liikkeelle tämän jatkuvan mylläämisen myötä ja ideasta, jonka näin Pinterstistä.
Haluan ompelikonekaapin. Alkujaan suunnittelin niin, että kaapista tehdään ompelupiste, mutta ei se toimi. Suuret kankaat ja vahvat kuosit täytyy saada tilavalle pöydälle. Kaappi tulee olemaan vain säilytystä varten.
Olin ostanut paikalliselta muuton alta tosi kauniin, vanhan ja painavan oven kolme vuotta sitten.  Ehkä ulko-ovi menneisyyteen. Siirtelin, sommittelin ja sisustin sitä huoneesta toiseen, enkä saanut sopimaan mihinkään. Tarkoin en muista, kumpi oli ensin, tarve vai idea, mutta kun ne kohtaa, syntyy valmista. Viiveellä.
Materianhankintaa on tehty pitkin matkaa. Ostettiin, kun halvalla saatiin. Liimapuulevyt oli tarjouksessa. Paljonko tarvitaan? Öh, ostetaan nyt jonkin verran. Ei ihan riittänyt. Haettiin vielä hyllyjä varten lisää. Sarananippu oli tarjolla roskalavalla. Minulle!
Sitten tuli kesä 2019. Alkoi hiukan seesteisempi vaihe, aikaa kaapille.
Mitattiin, suunniteltiin, laskettiin ja miäs rakensi. Sahasi, höyläsi, tapitti ja kasasi. Runkoa varten tarvittiin suurempi levy mitä oli valmiina. Kysyttiin puutavaraliikkeestä onko jollain myynnissä, mutta lomat. Miäs rakensi kaiken itse, mittojen mukaan. Ovi mittana ja korkeutta sen verran, että minä yletyn.
Kun runko oli valmis, sekoitettiin maali luottokaupassa. Sävy Kamee, F480. Loppui rohkeus väriin, joka oli punaisena lankana koko projektille. Kaapin pitää kestää aikaa ja jos minä en kestä jotain, se lähtee.
Runko on maalattu kolmeen kertaan, mänty peittyy. Sävy on hyvin hennon punertava, kuin kuulas iho. Kameekorun sävy on tätä samaa.
Kaappi sai kuivua rauhassa jokaisen käsittelyn jälkeen. Työhuoneen toinen puoli oli varattu jatkuvasti maalaamoksi. Ainoa kuiva ja lähes pölytön paikka pinnan käsittelyyn.
Hyllyihin käytettiin loput levyt ja vähän lisää. Mitattiin oven vahvuus, se on paljon normiovea vahvempi peilipaneeleineen. Ovi painuu kaapin sisään niin, että hyllyt on syvyydestään kavennettu. Tässä on otettu myös huomioon kaapin sijoittelu huoneessa, ettei kaappi hyökkää paikallaan liikaa eteen, eli kaappia ei rakennettu liian suureksi.
Kun hyllyt olivat valmiit maalattaviksi, ja jokaisen edellä kirjoitetun välissä, oli ovi käsittelyssä. Ja sovituksessa.
Oven kuunnostaminen vei aikaa. Maalipinta hilseili ja yksi ikkunaruutu oli jo rikki ostaessani oven.
  Miäs hioi, hioi ja hioi. Ovi oli maalattu ainakin kahteen kertaan. Maalin irrottaminen oli todella hidasta ja vaikeaa. Ei yksin oven ulkonevien muotojen vuoksi, vaan maalipinta oli tehty kestäväksi!
Naapuri lainasi omaa hiomakonettaan ahtaampia nurkkia varten, kun oma kone ei riittänyt.
 Hankalimmat nurkat sai soodakäsittelyn. Lukkopesä ja avain on myös hiottu.
Kuumailmapuhallin ja lasta. Onneksi kesä oli lämmin ulkona työskentelyyn.
Suulissa on nyt ihan mahdoton pöly, jonka siivoaminen on tehtävä seuraavaksi.
Takaisin oveen. Kun jokainen nurkka ja kulma oli hiottu ja putsattu, pyyhitty ja puunattu, ovi vietiin "maalaamoon", eli työhuoneelle.
Sain ovesta väliaikatietoja ja kävin itse toteamassa, näin suunnittelijana, että puhdistetusta pinnasta on pohja näkyvissä. Päätin, että tätä pintaa ei peitä maali, vaan siihen laitetaan vaha. Oveen riitti yksi vahakerros.
Sama vaha on kukkatolpassakin pintaa suojaamassa.
Kun nuorin kävi viikolla kotona, oli ensimmäinen kysymys, mitä tänään kannetaan. No, ensin kannettiin  uusi ikkunalasi huvimajalle entisen rikkoonnuttua. Sitten kannettiin kaapinrunko työhuoneelta eteiseen viimeistelyyn.
 Pirtillä mitattiin hyllyjen välit kohdilleen. Koneet pitää mahtua ottamaan ja laittamaan takaisin niin, ettei kädet jumi. Valaisin asennettiin rungon yläosaan ja töissä leikattiin metallinen reikälevy kaapin seinään sopiviin mittoihin.
Led-valaisin on ollut Lidl myynnissä.
 Ovi laitettiin paikoilleen, lukkopesä puuttuu vielä.
 Oven sisäpinnassa näkyy vähäiset vauriot.
 Saranat uustuotantoa, saatu paikalliselta roskalavalta. Kaapin alle on asennettu 360' pyörät helpottamaan siirtelyä.
 Koska ovi on todella painava, on kaappi kiinnitetty tällaisella hakasella kiinni seinään. Nyt testataan pysyykö kaappi paikoillaan yhdellä koukulla, vai tarvitaanko toiselle reunalle lisäkoukku.
 Nyt alkaa minun osa, eli kaapin täyttö. Tämä aiheuttaa suuren lumipalloefektin, kun ompelikonekaappiin tulee muutakin, kuin koneet. Oven lasit ovat vielä mietinnässä, sileät vai kuviot? Sen aika näyttää.

Vaihekuvat miähen ottamia. Olen saanut onnen; onni on miäs, joka ymmärtää, kun itse en ymmärrä.

6 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

oi´´!!ihana kaappi:))´
Kyllä tekijällä pitää olla hyvät tilat:)) työskennellä ,vain niin syntyy,noin kaunis kaappi!
Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa:))

Sartsa kirjoitti...

Teillä kyllä tosiaan tuo yhteispeli toimii!! Upea kaappi itse värkäten!
Varmasti kiva kaappia täyttää ja käyttää kun jokainen kaapin vaihe on muistissa muistoissa.

tellupa kirjoitti...

Kiva että on tuollainen puoliso joka toteuttaa loput omista unelmista. Niin ihana kaappi siellä taas syntyi yhdessä tehden. Laitat varmaankin kuvan kun olet sijoittanut tavarat kaappiin, ois kiva nähdä :)

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! mie olen tellupan kanssa samaa mieltä, kun olen lukenut tätä blokia, vihreänä kadehrin että mistä tuollaisen miehen voi löytää, vaihtaisin heti jos vastaan tulisi, toivottavasti TeSa ymmärrät minkä kultakimpaleen olet rinnallesi löytänyt tai saanut, en voi käsittää kuinka paljon saat kaikkea ja apua ideoillesi.
Hyvää syksyn jatkoa.
T.Sari

Saija kirjoitti...

Ihan mahtavaa teidän yhteistyö. Itse tehden saa kaikkea kaunista kun vaan on idea ja taito toteuttaa se.

TeSa kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteistanne.