Loppukesän kukkivat

Kuvasin ihastuttavan köynnösruusuni terassin reunalta ja tein kuvakollaasin kukinnon eri vaiheista. Yllättävän kauan ruusu on jo kukkinut ja siinä on vielä paljon nuppujakin. Osa nupuista on vahvan kirvakerroksen alla. En ole ajatellut suihkutella niitä pois, jos eivät nyt äidy ihan tuhoamaan ruusuani. 
Mihin vain katsonkin, on kukkivia vielä vaikka kuinka paljon. Terassin pelakat pyrin säilyttämään, jos vain jaksavat sinnitellä yli talven.

Sormustinkukan pitkä varsi on täynnä siemeniä. Jos kaikki tuleentuvat, pieniä lehtiruusukkeita on ensi kesänä taas paljon nypittäväksi. Toki annan osan kasvaa missä kasvavat, mutta osa kasvustosta on pakko pitää kurissa karsimalla.
Toinen perenna, malva, on myös pidettävä kurissa jatkuvalla kasvun rajoittamisella. Alkuja löytyy joka paikasta, vaikka en ole kasvustoa siirrellyt.

Uudet perennat ilahduttavat kukkimalla, vaikka ei niiden tänä kesänä vielä täydy pörhistellä. Riittää, että juurtuvat. En ole kuitenkaan raaskinut katkoa kukintoja.

Salkoruusun kukintaa sai odottaa tooosi pitkään. Kurkin aika ajoin kasvustoon, että onhan se edelleen hengissä ja on se. Muutama vuosi sitten ostin kaksi alkua, joista toinen on jo kuollut. Tänä vuonna aion nakata monta pussillista siemeniä itämään ja odotan kasvun ihmettä. Tämän salkoruusun kukinta on lähes musta.

Ilta-aurinko lämmittää vielä ihanasti. Sen säteilyn hyväilyssä petunian kukintokin punervoi koko kukan.

Omenasadosta on tulossa hyvin vähäinen. Osa ompuista putoilee jo muumioituneena, osa toukkien rusikoimina.

Pepi-päärynä, eli Venlan päärynään on tulossa iso sato, mutta päärynät eivät taida ehtiä kypsymään.

Isomaksaruohon kasvusto on saavuttanut jo takapihan kukkamaan toisen reunan päästä päähän. Vuosien aikana olen hiukan venyttänyt kasvustoa. Hyvä peittokasvi, etteivät rikkakasvit valtaa alaa. Vielä saa odotella, että kasvusto saa kauniin värin kukintoihinsa.

Jos takapihan kasvusto on seesteistä ja harmoonista, on puutarhan puolella värien ilotulitusta! Täällä pärjäävät vain ne, jotka jaksaa venyttää kukinnonvartensa korkeuksiin.

Keltaisin kukin kukkivat nauhukset, vaaleanpunainen malva ja siniset jaloritarinkannukset. Taustalla perhosten suosima kukkanen, jonka nimeä en millään muista. Palavan rakkauden tunnistan, kirkas punainen, mutta tuon vanha roosa kukkanen...piip, on purppurapunalatva (5.9. nimi lisätty).

Pian voi jo sytytellä valot lyhtyihin. Viikonloppuna lisättiin muutama aurinkokennovalo lisää istutusten lomaan.

Hortesioiden nuput ovat aukeamassa. Täytyy myöntää, syksy on jo tulossa.

Kevään ensimmäiset, orvokit, jaksavat vieläkin sinnitellä. Olen nyppinyt kukkineita pois koko kesän ja saanut tilalle aina uusia kukkivia. Osan pieniä orvokki-istutuksia heitin jo pois, kun lehdet harmaantuivat ilmeisesti härmän vuoksi.

Valtaisa kukkapallo

Terassin lappeen suojissa huomiota saavat monet istutukset. Nautin nyppiä kukkineita, ohjailla kasvustoa ja suunnitella kauden seuraavia kasvustoja.

Saamani verenpisara, Blue Sarah, oli heittää henkensä viime talvena kellarimajoituksessa. Olen koko kasvukauden seurannut hidasta elpymistä, viherryksen lisääntymistä ja muutaman nupun aukeamista.