Nähtävyyksien äärellä

Vierailumme toinen päivä Kemiönsaaristossa alkoi sateisena, mutta liikkeelle lähdettyämme sade oli niin vähäistä, että pisarat kuivuivat jo pudotessaan. Kemiönsaari on Suomen suurin rannikkosaari, jonka luonto-, historia- ja kulttuuritarjonta on varsin runsasta. Erilaiset museot, kartanot ja kirkot ovat käymisen arvoisia.
Kummitätini oli suunnitellut toisen päivän ajosuunnitelman. Otimme lähdön torilta, koska toripäivä. Siitä siirryimme kauniiden maisemien halki kohti Västanfjärdiä, jossa on kaksi kaunista kirkkoa, vanha ja uusi ihan lähekkäin.

Kävimme tutustumassa ensinnä Västanfjärdin vanhaan kirkkoon, Pyhän Jaakobin kirkkoon  ja hautausmaahan. Hiljainen ympäristö, metsäinen rauha.

Täälläkin näkee tuulen suunnan ja käkkäräisten puiden kasvutavan.

En ylettänyt kurkkaamaan.

Kaunis miljöö, hyvin huolletut rakenteet.

Saaristo

Ovi auki kutsuvasti tulla tutustumaan.

V.1759

Eteisessä harmooni

Katossa on huomiota herättävä mielenkiintoinen rakenne.

Täällä on opasteena moniste, josta saimme lukea kirkon historian.

Kirkkokansa on vuosisatojen aikana hionut penkit ja pienat sileiksi.

Huomaa penkkirivi 0, hevosenteurastajan paikka ihan takimmaisessa rivissä.

Lattialaudoitus. En ole koskaan nähnyt vastaavaa.

Urkuparvi, tosin urut oli otettu pois. Kiipesimme tikapuilla vielä tuonne yläosaan katsomaan vankkaa rakennetta.

Sakasti

Saarnastuoli

Selfie urkuparvelta

Käynti sankarihaudalla.

Kaunis yksityiskohta hautakiven päällä.

Tuon puun takana on paikka muistella toisaalle haudattuja.

Uusi kirkko sijaitsee alamäessä, aivan vanhan kirkon lähellä.

Olihan vaikuttava näköinen kirkko, aivan eri kokoa kuin vanha.

V.1912

Suuri, avara ja valoisa kirkko.

Alueen oma vaakuna.

Västanfjärsin kirkolta siirryimme Söderlångvikin kartanon upeisiin maisemiin. Taas myönnän, että en tiennyt koko paikasta yhtään mitään, mutta sanooko Amos Anderson sinulle jotain? 
Huvudstadsblandetin päätoimittaja, liikemies, vuorineuvos, filosofian kunniatohtori ja kulttuurimesenaatti, esimerkiksi kaikkea näitä Amos Anderson oli. Olematon hattuni nousee.

Ihan ensinnä oli puhe, että jotain pientä hiukopalaa, kun ihastelimme kukkaistutusten kauneutta.

Kaikki niin hyvinvoipia, että näläntunne ei tuntunut enää päällimmäisenä.

Ei se nälkä kuitenkaan mihinkään karannut, kun pieni hiukopala muuttui lounaaksi, jonka alkupaloina salaattipöytä! Iso lautanen täyttyi, vaikka kaikkea otettiin vain vähän.

Miljöö on kaunis, avara ja valoisa.

Pääruokana lohisoppa ja saaristolaisleipä.

Jälkkärinä kiisseli ja lämmin juoma, kahvi tai tee.

Pöydät oli sijoiteltu niin, että niiden ääreen pääsi hyvin ja sai seurustella rauhassa. Viipyilimme pitämättä kiirettä laisinkaan.

Ovi oli kutsuva ja odotti vierailijoita puutarhaan.

Myymälässä on myynnissä myös kauniita käsitöitä, joista mieleenpainuvimmat oli mehiläiskennoista tehdyt koristeet ja rasiat, jotka Annika Baarman-Sundblom on valmistanut. 
Baarman-Sundblom on käsityöyrittäjä, sekä opettaja. Mieluiten hän käyttää luonnonmateriaaleja ja yhdistää vanhoja tekniikoita neuleisiin.

Jos vesisade oli aamulla pirskotellut maata märäksi, ei siitä ollut täällä merkkiäkään. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja me lähdimme täysinäisin vatsoin katsomaan mitä ympäristö meille tarjoaa.

Omenasatoa! Kauniisti hoidettu ympäristö omppopuineen on kuin viininviljelijät konsanaan.

Meri on täälläkin ihan vieressä.

Sembramänty valloitti suurilla kävyillään.

Huomaa kuinka omppopuu on leikattu.

Paikka on ihastuttava, kiireetön meno tarttuu.

Aidanteen runsaat kukkaistutukset.

Sato on kohta valmiina poimittavaksi. Omenapäivä järjestetään 11.kerran 28.9. omena on pääasia. Maistiaisia, mukaanostettavaa, käsityöläisiä ja markkinahumua.

Kävimme tutustumassa myös Amos Andersonin historiaan jota oli nähtävissä kuvin ja tekstein.

Nuori Amos.

Presidentti Kekkonen onnittelee 80-vuotiasta Amos Andersonia.

Paikalla tallentui kaikenlaista kaunista.

Kuten tämä reliefiseinä.

Laskeuduimme päärakennuksen ohitse rantaan.

Hauska patsas

Kaunis rantatie

Kummitätini ja päärakennus. Rakennuksessa on meneillään täysremontti vuosina 2019-2020, jolloin rakennus peruskorjataan kokonaan.

Kalliota, sileäksi hioutunutta kaunista pintaa ja pieni merenneito.

Minua ihastutti paikassa se, että se on sisäänpääsymaksuton alue ja missään ei ole kylttiä, pääsy kielletty. Kuljimme alueella täysin vapaasti. Luontoreitin voi kulkea n.puolessatoista tunnissa merkityllä reitillä.

Laituriselfie

Kummimummo

Koska omenapaikka, lasiomena. Olen jo tilannut ystävältäni lasiomenoita omaan puutarhaan tämän omenan nähtyäni.
Matkan on jatkuttava. Kiitimme ja halasimme heipat kummitädilleni. Oli aika jatkaa matkaa.