Hepoköngäs ja Raatteentie

Lomareissulla teimme yhden koko päivän matkan, jolloin kävimme kahdessa ihan erilaisessa paikassa. Matkalla eteemme avautui monta upeaa vaaramaisemaa. Samalla ajolla huomasimme Ukkohallan laskettelukeskuksen, josta piti heti infota nuorimmaista.
Päivän ensimmäisen kohteen pongasi miäs. Lööpeissä oli kerrottu nähtävyyksistä, joista yksi Puolangan Hepoköngäs. Sinne siis. Paikka on upea luonnonnähtävyys, jossa vapaana virtaava vesi putoaa 24 m korkeudesta niin, että vastarannalla vaatteet kastuvat pelkästä sumusateesta.

Alueelle on helppo päästä. Maastoon on tehty kulkua helpottavat kävelytiet, portaat ja kaiteet. Ihan esteetön kulku alueella ei ole, kun korkeutta on noinkin paljon. Alatasanteelle on matkaa parkkipaikalta 640 m, näköalatasanteelle 300 m.

Jo parkkipaikalle kuuluu kosken kohina. Keväällä vedenvirtaama on vuolaampi, vaikka kyllä sitä tälläkin kertaa meni korvia huumaavasti.

Kulku soisen metsikön läpi on happirikasta. Vesi on korkealla polun ulkopuolella, kannattaa varautua kumisaappain, jos mielii lakkoja.

Jokainen vierailija kulkee omalla vastuullaan. Virtauksen reunoilla ei ole mitään suojavyöhykettä.

Vesi kulkee kapeahkosta uomasta useampaan jokihaaraan, joissa voi myös kalastaa. Täältä voi meloa vaikka Perämerelle, 200 km.

Laavulla voi nauttia omia eväitään. Paikka on osa UKK luonnonpuistoa ja kulkureittiä.

Kiva nähdä, että paikalla oli ehjät ja siistit rakenteet.

Paikka oli puhdas jätöksistä.

Puhtaasta ilmasta kertoo naavat, joita kasvaa puiden oksissa.

Jos ei olisi ollut sadesää, olisi voinut hetken istahtaa ja kuunnella kosken kuohuntaa.

Sivupuro, joka yhtyy Hepokönkääseen.

Klikkaa kuvaa

Läheltä löytyy pari muutakin, mutta pienempää, putousta.

Pidimme pienen jalottelutauon Suomussalmella. Järven pinta oli peilityyni. Hiljaisuuden rikkoi muutama ohiajava auto, mutta niitäkään ei oikein reagoinut.

Suomihan on järviä täynnä ja tässä taas yksi ihanuus.

Huomaa näissä kuvissa pilvien kauneus.

Hepokönkään ja näiden vesistöjen väliin tuli ensimmäiset liikennemerkit poroista. Pian ohitimmekin poronhoitoalueesta kertovan suuren kyltin.
Jos kesällä olisi päästy matkustamaan alustavan suunnitelman mukaan, olisimme ajaneet Lofooteille. Tämäkin matka on hyvä vaihtoehto, kun kaunis luonto tarjoaa erilaisia elämyksiä.

Päivän toinen kohteemme oli edellistä karumpi, Raatteentie. Lomapaikassamme sain vuorostani idean, että onnistuuko tuo ajoreitillemme mitenkään. No, eihän se varsinaisesti reitillemme osu, mutta sinne pitää vain lähteä ajamaan.

Tämä muistomerkki on pystytetty 1994 Neuvostosotilaille.

Raatteentie

Korsuorkesteri

Suomeen tuli Raatteentietä kutsumaton sakki,
Ilman viisumia päässään outo piippalakki.
Pakkasessa umpihankeen loppui ponnistukset,
Kotiin oli unohtunut lapaset ja sukset.
Ouluun oli suunniteltu suuret tulojuhlat,
Mut ensin pittää poistaa nuo suomalaiset tsuhnat.
Sitten päästään juhlimahan vallattua maata,
Tähtiorkesteri soittaa: "Dobrii stolisnaadaa..."

Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
Siihen oli kirjoitettu: "Tästä alkaa Suomi".
Hoitamaton talvitie, ja ympärillä mettää,
Tämä maa me vallataan, tääl ei asu kettään.

Aurinkokin länteen laski, pohjoistuuli vaivas.
Kaalisoppa pakkiin jäätyi, kirkas oli taivas.
Joku huusi: "Mitä jos myö lähettäiskii kottiin,
Ollaan umpijäässä, lisäks tallusteltu mottiin."
Tuli viimein Raatteentielle hiljaisuus ja rauha.
Puomi…

Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
Siihen oli kirjoitettu: "Tästä alkaa Suomi".
Hoitamaton talvitie, ja ympärillä mettää,
Tämä maa me vallataan, tääl ei asu kettään.

Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
Siihen oli kirjoitettu: "Tästä alkaa Suomi".
Hoitamaton talvitie, ja ympärillä mettää,
Tämä maa me vallataan, tääl ei asu kettään.

Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
Siihen on nyt kirjoitettu: "EU ja Suomi".
Hoitamaton talvitie, ja ympärillä mettää,
Suomeen jäätiin koko sakki, palannu ei kettää.

Lähde: Musixmatch

Kävimme katsomassa mutkan taakse. Jatkuvaa suota.

Korpisoturiaseveljet

Raatteentien pituus on 18 km. Ajoimme sen päästä päähän. Matkan varrella on monta muistomerkkiä ja paikkaa, joissa taisteluja on käyty. Yksi näistä on Purasjoen taistelu.

Osa juoksuhaudoista ja rakenteista on vuosikymmenien saatossa hajonneet. Turismi on vilkasta, vuosittain yli 20 000.

Jos meistä ei kuulu mtn!

Kävimme tien päässä, josta portti ohjasi askeleen taakse.

Museoalue, josta Raatteentie alkaa on älyttömän hyvä kanttiini. Miäs kävi ajokierroksemme päätteksi museossa ja katsoi videon. Se olisi ollut hyvä käydä katsomassa ensimmäiseksi, mutta paikalla oli ohiajaessamme paljon väkeä.

Museoon ja reittiin kannattaa varata paljon aikaa. Tie ei ole verrattavissa  moottoritiestöön.

Kenttää kiertää tykistön runtelema metsä.

Klikkaa kuvaa

Talvisodan monumentti, jossa 3 ha kenttä. Siihen on aseteltu n. 20 000 kiveä muistuttamaan Suomussalmella kaatuneiden määrästä.

Avara syli (2003) on todella vaikuttavan näköinen korkeuksiin nouseva muistomerkki. Taivaan syliin avautuva, 105 vaskikellon helisevää tiukua muistuttaa niistä päivistä, jonka tuo sota kesti.

Kun tuuli käy kuulen kuinka kellot soi.

Istuin hetken ja pyyhkäisin silmäkulmaani. Vaikuttava, mykistävä kokemus.