Leikkimökin kulmalta näkyy meidän vanha pirtti. Se on todella vanha, 1800-luvun puolelta.
Miähen isovanhemmat tulivat aikanaan kylmälle tilalle 1800-luvun lopulla.
Päärakennus oli paljon tätä pidempi. He lyhensivät taloa ja nostivat romahtaneen välikaton takaisin kohdilleen.
Miähen isä lunasti anoppini kanssa tilan itselleen ennen sotia ja jatkoivat tilan omistajina aina vuoteen 1984 asti, jolloin miäs lunasti tilan itselleen sisarussarjan (5) viimeisenä. Molemmat aiemmat sukupolvet tekivät päivätyönsä karjatilallisina. Minä tuli mukaan kuvioihin vuoden -84 syksyllä. Miäs oli aloittanut lihakarjalla, yhdessä hommasimme lypsykarjan.
Miähen iäkkäät vanhemmat olivat lopettaneet niin viljelyn, kuin karjanpidon terveydellisistä syistä luopumiseläkkeellä -79, joten me aloitimme ihan puhtaalta pöydältä maanparannuksella, täyttämällä navetan ja lisäämällä konekantaa.
Kun rakensimme uuden pirtin -90- 91 jäi vanha rakennus omilleen. Sitä on pidetty varastona, milloin viety ja milloin tuotu jotain. Sen eteisen seinien sormipaneelit on käytetty huvimajan sisäpintaan ja ikkunat riisuttu kasvariini.
Jossain vaiheessa pintamuotiin tuli vuorata asunto mineriittilevyllä, joka on ollut jotain mitä nykyiset ei ymmärrä. Siksi pirtti on jäänyt purkamatta. Huomaa laudoitukset ympyräpiirrokset. Ne on miäs taiteillut lapsuudessaan, -69-70, ja tulivat nyt näkyviin.
Miksi nyt? Miäs on kaikkina vuosikymmeninään halunnut itselleen traktorihallin. Ja se nousee nyt tälle tontille jossain vaiheessa. On valmiit piirustukset ja luvat. Materiaalia on ajettu kesän aikana milloin mistäkin. Ja kuten tapoihimme kuluu, taas kierrätetään. Vanhan pirtin seinät ovat leveää punahonkaa, jotka otetaan talteen ja niille on myös jatkosuunnitelma valmiina.
10 kommenttia:
Ei lopu hommat teiltä:)
No ei lopu, ei 👍
Hommia todellakin on, mutta niinhän se pitääkin. Minun silmäni jumittuivat heti vanhaan pirttiin. Kaunis! Olen aina rakastanut niiden historian siipien havinaa.
Jestas, mitähän punahonkaista vielä näemme?
Aitta? Kesäkeittiö? Kesämökki?
Tekemällä teiltä ei askareet lopu, ei ikinä. Olette te vaan ahkeria *hatunnosto*.
Vanha pirtti on kaunis, mutta silti ei. Se on puoliksi vajonnut maan alle, runko rotkahtanut piipun kohdalta sinne ja tänne. Mutta se mitä siitä vielä saadaan, otetaan talteen ja hyödynnetään.
Pitkänajan suunnitelmia tämäkin. Kiitos teille kaikille.
Ompa hienoa, että vanhan mökin nostalgia säilyy palasina siellä ja täällä.
Tota aiempaa leikkimökkijuttua katellessa tuli mieleen meiän poikien leikkimökkimeininki. Ne kantoi sinne kiviä, joihin heittivät vettä..olivat nimittäin saunassa :) Ei ollu noin sulosta meninkiä.
Meillä leikkis oli koirankoppi! Koira oli lasten mielestä liian huolehtivainen ja lapset sulkivat koiran leikkimökkiin 😅😅
Sieltä se pyrki pois ikkunan kautta ja arvannet lopun...
Vanha pirtti on niin monessa mukana.
Hienoa että hyödynnätte vanhaa, eikä kaikki mene suoraan roskalavalle, kuten nykyään tapana!
Miljööseen sopii vanha materiaali. Sen käyttö on järkevää ja tehdään sen verran hitaammin, että saadaan materiaa lajiteltua.
Lähetä kommentti