Kesäruostetta

Pihjala kukki meillä tosi hyvin. Runsas kukinto ei tuo lumista talvea, mutta toivon toisin. Sataisi kunnolla lunta ja olisi valkea maa sitten aikanaan. Pihlajassa on voimakas tuoksu, mutta sekin houkuttelee pölyttäjiä luokseen. Meillä on kaksi riippapihlajaa ja useampi luonnonvarainen. Jälkimmäisistä yksi kaatui Vieno-myrskyssä aamulla tien yli, kun olimme lähdössä töihin. Moottorisaha oli helposti otettavissa, puu poikki ja pääsimme liikkeelle.

Olen kiinnostunut myös Tuurenpihlajasta, jolla on kaunis syysväri. Pitänee olla silmät auki, kun teemme puutarhakierrosta. Olen aina kiinnostunut kauniista väreistä, mutta niin olen myös kaikesta ruosteesta on se sitten käytöstä poistettu esine tai puutarhakoriste.

Puulieden reunus kehystää vanhan ompelukoneen.

Viime kesänä siirsimme lamohietakirsikan kivien väliin. Hyvin on juurtunut, kun kukki näin kauniisti.

Joudun hiukan ohjaamaan kasvustoa, ettei ajaudu ihan kävelytielle.

Ruosteessa on tämäkin keinu. Ikää sillä on pian 30-vuotta. Parikeinunpuolikas, jolle on tehty uudet jalat. Omenapuun alla on kiva istuskella, kun ensin siivoaa linnunjätökset ja syksyllä pelkää omenan putoavan päähänsä =)

Aina niin tarpeellinen kastelujärjestelmä hoituu vanhoilla rautapadoilla. Liekö kuvaaja ollut hiukan vinkkelissä, kun seinäkin kaatuu? Sade pesi katolta kevään siitepölyt, siksi pata kuohuu ja pohisee.

Luhti. Tämä on pihan helmi. Sisältää aarteita, joissa on entisajan aitoa patinaa.

Olen aika heikkona ELDgardenin puutarhatuotteisiin. Etsin aina uutuuksia, kuka myy mitäkin.

Iltataivaan rusotus, hehkuvasta auringonvärjäämästä taivaasta saa tulenpalavia postauksia.

Köynnöskaari, Ranch. Se on mitoitettu vanhojen joustinpatjojen mukaan. Kukkalaatikon reunoilla on lisää ruostetta pieninä aidanpätkinä.

Sademittari, sammakko niin tärkeänä.

Kivet, nuo vuosituhansia sitten veden huuhtomat pyöreät kivet on pihan kauneinta osaa. Niiden suojissa kasvaa suuret kuunliljat.

Aamukaste

Työmatka ja aamun rusotus