Näitä aamuja

Aamut on aina uusi alku. Alku hyvälle päivälle ja uusille mahdollisuuksille. Alku. 

Se on auringonnousu ja suunnitelmallista menoa. Yksin kulkiessani minulle tuli tavaksi pysähdellä kuvaamaan kevään etenemistä. Lähdin aikaisin liikkeelle niin, että ehdin nauttia näkemästäni ja saatoin ajaa  rauhassa. Siinä ne hyvän päivän avaimet on, verkkaiset aamut. Töihin päästyäni pyrin aina nopeasti pois pukkarista omaan työpisteeseen, koska korona ja kohtaamisia toisen osaston työntekijöiden kanssa piti välttää. Tähänkin ollaan opittu aika nopeasti. Kuten myös maskien käyttöön. Omassa työpisteessä maskin käyttö ei ole mahdollista, sen enempää en ala selittämään, mutta muilla osastoilla kulkiessamme maskien käyttö on suotavaa. Tästä on tullut tapa, varsinkin, kun kaikki kutsutaan koolle yhteisiin tiloihin.

 Aamuisin käyn edelleen kurkkimassa puutarhassa, miten kasvu etenee. Vaikka olen välillä ihan väsynyt kaikkeen puuhailuun, olen niin täpinöissäni nähdessäni onnistuneen kasvun. Se ei ole itsestään selvää, että täällä puuhailee joku horttonoomi onnistuen joka asiassa. Olen enemmänkin innokas kokeilemaan ja lisäämään työmäärää, kuin tietoisesti vähennän sitä. Työmatka saattaa välillä lipsahtaa suunnittelun puolelle, mutta en tunnusta liikkuvani pää pilvissä. Ehei! Monta kertaa on latvassa huipannut ja paluu maanpinnalle on tullut tehtyä aika nopeasti.

Kaikkeen hömpötykseen en lähde mukaan. Meillä ei ole vielä yhtään poreallasta, enkä nyt sano, ettei olisi tulossa. Halamoin ihmiskeitintä, jonka ympärille luodaan seinät vanhan pirtin hirsistä. Sitten joskus. Jos aamut on haavematkailua, alkaa työt kuudelta ja kaiken haihattelun voi jättää sikseen. 

Onneksi nämä nykyajan telefoonilaitteet on aina mukana, kuvatallenne jää muistiin ja viesti lähtee sukkelammin, kuin postimerkkiä ehtii liimaamaan. Meillä on miähen kanssa luomani ideryhmä pergola, matkat ja keittiö. Se mikä ei nappaa näistä mihinkään, menee yleisiin viesteihin. Tai jää lähettämättömiin. Tarkoitus on, että molemmilla olisi muistissa löydetyt ideat ja kuullut kohteet. Näin niihin on aina helppo palata tai poistaa tarpeettomina. 

On kuulkaa viestit kulkeneet suuntaan, jos toiseenkin koko kevään ja alkukesän. Nyt sitten harvemmin, kun sain kuskini takaisin kulkemaan samaa työmatkaa aamuin illoin. Pitkä sairasloma, joka alkoi talviloman lopussa kaikkine kompikaatioineen ja murheineen ei ole unohtunut, mutta kuljemme hidastaen kuunnellen vointia. Aamuiset ajot jatkuvat välillä pysähdellen, kun hikaisen seis ja iltapäivisin voimme yhdessä mennä asioille, eikä niin kuin keväällä, kun kiirehdin töistä kiireellä kotiin katsomaan toipilasta.

 Huomenna en kyllä herää neljältä,