tiistai 22. kesäkuuta 2021

Nurmen korjausta

 Idänunikot, eli valmutit availevat nuppujaan ja ovat vain hetken kukassa, kunnes lakastuvat. Näiden nahistuminen tuo mieleen lintuhämähäkin karvaiset jalat, jotka napsin poikki sopivan ajan kuluttua. Rento kasvumuoto on niin rento, että tekisi mieli köyttää ne kasaan, mutta kas. Siinä ne rennosti pötköttää mihin otsansa koppaavat, eli yleensä pitkin poikin sinne tänne =)

Pihassamme on aina jotain korjattavaa. Jos talvi ei tee tuhoja, niin omat kaivaukset pitää peittää. Yhtenä ja samana viikonloppuna rautakanki, kottarit ja lapio, sekä traktori valjastettiin hyvään palveukseen kahteen eri työpisteeseen.
On epäkohtia ja sitten niitä, joita ei vaan pystytä korjaamaan. Tässä kohtaa sisu ja kova tahto olivat voimavaroja, joihin tartuttiin kuumana kesäpäivänä. Tämä suuri kivi oli kerännyt ympärilleen jo mekoisen keon paljon pienempiä kiviä. Jostain siihen tuli niitä aina vaan lisää ja lisää. Meillä on omat epäilyksemme, mutta ei mennä nyt siihen.
Teimme hartiavoimin töitä, kun kankesimme rautakangella suuret kivet irti maasta ja tuupimme ne kurpankauhan sisään pois ajettaviksi. Osa kivistä piti irrotella perälevyn avulla ja tuuppia pitkin pihateitä rotkoja täyttämään. 
Mahdottomalta tuntuneen voimailun jälkeen ajettiin uudet mullat kuoppia täyttämään ja tasoitettiin pinta samaan korkeuteen aiemman nurmen pinnan kanssa. Uudelle mullalle heitettiin nurmensiemen ja kiven juurelle istutettiin pari rypäleentainta.
Entisestä heinikoituneesta kivikosta kuoritui tosi kaunis yksityiskohta ja lumipalloheisi tuli kauniisti esiin. Älkää kysykö, miksi tuo pensas kasvaa tuolla. En tiedä. Tai tiedän. 
Olen sen joskus ottanut pois kukkamaalta tai nurmelta ja pyytänyt miästä viemään ihan mihin vaan. Pois pihasta. Samalla tavalla on angervon laita, joka kasvaa kiven oikeassa reunassa. 
Miäs on kaivanut pensaille kasvupaikan kivenjuureen ja siellä nämä ovat saaneet kasvurauhan. Tuonne ei ole pihasta kuin kivenheitto, luhdin takana. Ei kuitenkaan näy suoranaisesti pihaan, joten ei vaadi jatkuvaa silmälläpitoa. Siksi kasvustokin on saanut unohtua sijoilleen.
Nyt kun kiven ympärys on raivottu puhtaaksi, onnistuu pensaiden huoltokin minulta helpommin. Angervon leikkaan alas syksyllä, jolloin saan uuden vehreämmän pensaan. 
Lumipalloheisi ei ole vielä suuren suuri. Siinä on limenvihreät aukeavat pallukat ja toisella reunalla kukinto on jo valkoinen. Meillä ei kukinnot ole saanee kirvakuorrutetta, kuten niin moni niistä harmistuu.
Puhtaanvalkoinen kukka pienellä vihreällä täpällä.

Nyt vain odottelemme, että nurmensiemen alkaa itämään. Kun toisaalta poistamme nurmea, niin toisella puolen pihaa lisäämme sitä.
Etupihan nurmenkorjaus olisi pitänyt tehdä jo alkukeväästä, kun se jää ihan näkyvälle paikalla. Tässä kohtaa teimme viime syksynä sähköjohdoille uutta kaapeliojaa, kun lisäsimme pihavalaistusta työhuoneelle vievällä polulla. 
Kiviä kärrättiin  monta kottikärryllistä pois, tasoitettiin savipaakkuja ja siistittiin ympäröivää nurmea. Tilalle ajettiin uutta multaa ja lisättiin nurmesiemen. Alkukesän joudun kiertämään puolen pihaa, että pääsen kellariin, jossa minulla on nykyään kesäkukkien ruukut.
Nuo ruosteiset ruusukepallot kävin ostamassa Hankkijalta.
Miekkaliljat ovat anopin peruja. Näitä on ollut joskus paljon, mutta en tiedä mistä johtui, että kasvustoon tuli ruosteiset lehdet. Hävitin huonon kasvuston ja jätin hyvät juurakot sijoilleen. Nämä kasvavat puutarhan Peikkopolulla, tuijien alla, josta pääsee kipaisemaan tehotyttöjen pikkumökkiin.


2 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Puutarhatyöt ovat kovaa hommaa mutta hienoa jälkeä olette tehneet.Upeat kukat!

TeSa kirjoitti...

On tässä oma työnsä ja luonto tarjoaa haastetta jokaisena vuodenaikana. Mutta kaikkea on kiva kokeilla, vaikka ei tarvis.
Kiitos sinulle!