Kukkiva piha

Kesän pihatöistä voisi vetää jo loppulauseen, onhan tänään syyskuun viimeinen päivä ja maa kuurassa kylmän yön jälkeen. Mutta enpä laita vielä viimeistä pistettä kohdilleen, kun syystyöt ovat vielä vaiheessa. 

Kesästä ja pihasta on saatu nauttia toukokuun lämmöistä aina syyskuun loppuun. Kun sadetta, lämpöä ja kaiken yli puhaltava tuuli siistii heikoimmat, on piha voinut oikein hyvin. Se hoitaa itse itseään, kun tilaa ei ole muulle, kuin kasvustolle. Toki meillä on monta ongelmakohtaa ja ne kun tiedostaa, ei päästä ongelmaa pahenemaan, vaan tarttuu ajoissa kiinni siihen.

Tästä kukkamaasta poistetaan vielä muutama suuri kuunliljan juurakko, ettei upea hortensia ihan tukehdu ympäröivään kasvustoon.

Olen odottanut kasvuston lakastumista, jolloin juurakon nostaminen on hiukan helpompaa. 

Syysvuokko

Auringonkukat ehtivät tänä vuonna kukkaan, mutta edellinen kylmä katkoi kukinnon kaulan. 

Tämä on ihmeellinen kärhö. Se istutettiin vasta tänä kesänä ja heti puhkesi kukkaan. Etupihalla kärhö ei kuki, vaikka on jo neljättä vuotta ollut samalla paikalla.

Vesialtaan harjateräskaaressa on myös yksi kärhö. Se kukkii aina loppukesästä.

Koristeomenapuu runsaan satonsa kanssa.

Sinisarjat on kärrätty kylmältä suojaan kasvariin, jossa öljykamina lämmittää öiseen aikaan.

Nämä kyllä ilahduttavat kukkimalla kauan. 

Japanivaahterakin on viety suojaan kylmiltä öiltä. Talvehtii kellarissa, kuten sinisarjat.

Marjakuusi sai moottorisahaa. Puu kuivui pystyy kesän aikana oksa kerrallaan. Sen tekohengittäminen ei ollut vaihtoehto, vaan pyysin kaatamaan koko kasvuston. Samalla kaadettiin kituinen syreeni, jonka lehdistä näki, ettei se voinut hyvin. 

Kun monta metriä korkea puu häviää maisemasta, jossa se on kasvanut vuosikymmenet, on näky aika lohduton. Juuristoa on paljon revittäväksi ja varmasti tullaan vielä kaivamaan sitä tulevinakin kesinä. 

Nämä montut on nyt täytetty hyvällä mullalla ja kukkivilla, joita on siirretty toisista kukkapenkeistä. En usko, että ensi kesänä kukat vielä rehentelevät korkeuksiin, mutta muutaman vuoden kuluttua ovat ottaneet oman paikkansa, kun saavat kasvurauhan.

Kesän viimeiset poimulehden kukinnot ja punertava hortensia.

Terhi

Torkkupeitto

 Syyskuussa on nautittu kauniista ilmoista ja lämpimistä päivistä, jolloin on vielä tarjennut hippaloida ulkona lähes kesävaatteissa. Silti on jo ollut mielessä tuleva kylmä kausi, kun on kiva laittaa lämmintä ylle ja nauttia pirtin lämmössä.

Olin saanut varmaan vuosikymmen sitten Tallinan tuliaisena Online, Karibic-lankaa, jota on 2300 m, 500 gr kerässä. 100 % akryylilankaa, jonka käyttöä mietin pitkään. Mihin minä tuon neuloisin? Viime kesänä päätin, että neulon samanlaisen torkkupeiton, kun tein kummitytöllemme. Siinäpä se! Ison lötkön kerän uudelleen kerimiseen meni aikaa, mutta kun sen selvittelin, niin johan lykkäs.

Tasan kuukausi sitten päivitin sosiaaliseen mediaan kuvan lankakartioista, joita säilytän työhuoneessani. Keräsin vihreän sävyt yhteen ja viikon verran vielä viimeistelin keskeneräisiä, kunnes pääsin luomaan silmukat tähän työhön.

Viisitoista vuotta aiemmin lankakartiot kotiutuivat messuilta. Ihanaa, kun näin voi aiemmista päivityksistä muistella menneitä aikoja.

Ensimmäinen puoli metriä oli puuduttavaa neuloa. Työ oli kaiken aikaa sylissä, kun se oli vielä niin lyhyt, mutta leveä.

Kokeilin montaa eri tapaa saada langan juoksemaan yläkautta ja sitä varten tein erilaisia klipsikiinnityksiä kirjojen ja lehtien kansiin. Langan kulkeminen juohevasti on osa neulomisen miellekkyyttä.

Kun puolen kilon uudelleen keritty lanka loppui, katkaisin kahden kartion langat ja kerin niistä lisää lankaa jatkaakseni peiton neulomista. Lisäksi hain työhuoneelta yhden kartion valkoista lankaa ja nyt aiemman viiden langan neulomisen jälkeen minulla olikin seitsemän lankaa pyöröpuikoilla.

Soon siinä ny! 160 930 silmukkaa myöhemmin, torkkupeitto on valmiina. 

350 s aloituksessa 414 krs valmiina.

Työn on n.2,40 x 2 m, neulottu SK 5/2019, 51 peitto-ohjeella, 6 mm pyöröpuikolla. Valmis peitto painaa 1, 5 kg.

Kannoin loput kartiolangat takaisin työhuoneeseen. Ei ne sinne unohdu, mutta nyt en halua tehdä näitä loppuun.

Höyrytin kevyesti valmiin työn ennen kuvaamista.

Söin muutaman luumun ja ihailin kaunista päivää.

Terhi

Huoneeseen käy

 Loppukesän aikana puutarhaan on noussut upea uusi kasvihuone, jota voi jo kutsua huoneeksi. Siinä on jo seinät ja katto. Keli ei ole aina ollut ihan parhain, kun miäs on työmaalla ollut, mutta ikkunaruutu kerrallaan on seinä valmistunut. 

Minä olen ollut vain toimeksiantaja ja näyttänyt mihin kasvari tehdään.

Meillä on ollut onnea, kun olemme saaneet noutaa ilmaiseksi vanhoja ikkunoita ja osa on tuotu meille ihan kysymättä. Nyt on ollut valinnanvaraa pyöritellä ja mittailla. Huoneen pohja on sama kuin vieressä, eli n.20 neliötä, mutta tässä uudessa huoneessa tulee olemaan parasta tuo valon määrä ihan lattiasta kattoon. Ja toiseksi, huonekorkeus. Se on n.2,7 m. Kasvusto saa hyvän kiipeilypaikan ja minä pääsen hyörimään ja pyörimään vierekkäisissä huoneissa sen kun ennätän.

Tämä projekti ei ole ihan yht'äkkiä kasaan kyhätty, vaan vähitellen edetty. Ensin piti tehdä tila uudelle huoneelle ja vaikka kuinka sydäntä särkevää on kaataa vanhoja omenapuita, niin se tehtiin. Koska, jos ei voi luopua vanhasta, ei saa mitään uutta. Vuonna '22 kaadetut puut jättivät kieltämättä suuren tyhjiön puutarhaan ja kun vielä siirsimme suuret raparperikasvustot työhuoneeni päätyyn, niin johan on tilaa temmeltää. 

Heinäkuussa kuorittiin maa ja poistettiin omenapuiden juurakot ja sen perään maapohjan täyttö ja harkotus.

Uuteen kasvariin suunniteltiin pulpettikatto, että vesi ja lumi valuu huoneen taakse, eikä kahtaalle. Takana olevan työhuoneeni lappeelle täytyy varmaan laittaa lumieste.

Osa aukoista on vielä täyttämättä syystä, että minunkin näppini on mukana tässä hommassa. 

Aitamaalia katteen alle. 

Paneelia seinäpintaan.

Huone edistyy hyvää vauhtia ja ensi kesänä saan laittaa korkean kasvuston vihertämään.

Lattiamateriaaliksi laitetaan kivet, jotka olemme saaneet hakea kerrostalon pihamaalta. Kierrätyksellä mennään, vahvasti. 

Oma silmä on jo tottunut muutokseen, joka on kyllä huomattava. Huone näkyy kivasti suurten kasvustojen takaa, mutta ei huuda kuin huutomerkki, täällä ollaan!

Talven aikana ehdin tekemään oman osuuteni, jos nyt syksy onkin ollut hiukan kiireisempää. 

Terhi

Poppana

Tässä kohtaa voikin jo nostaa kätensä korkealla , JII-HAA, se on tehty! Luhdissa olevissa puissa on ollut poppanaloimi vuodesta 2017. Odottanut ja odottanut, että joku päivä vielä istun puiden ääreen ja kudon loimen loppuun. Jatkuvan työhuoneen siivoamisen jälkeen päätin, että tänä vuonna, kyllä, tänä vuonna se tapahtuu. Löysin jälleen jemmani, missä loput kuteet olivat olleet.

En ole ollut mitenkään innokas kutoja, en koskaan. Olen vain kutonut, kun on ollut siihen mahdollisuus. Pitkän tauon jälkeen en heti edes muista miten se loimi laitetaan, mutta nythän minun ei edes täydy. En nimittäin laita enää näihin puihin minkäänlaista lointa. Jos joku haluaa käydä kutomaan, homma hoituu itekseen. 

Näissä puissa on jo ajan patinaa ja siksi ne on vinkattu kiinni alustaansa. Ne on tuettu pitkittäin ja poikittain ja lyöntikaiteesta saa ainakin kerran tikkuja kämmeneensä, ennen kuin taas muistaa ajan patinan. Mitään muuta uutta näissä ei ole kuin niidet ja ne sai jäädä vielä paikoilleen, kun pudotin valmiin työn pois tukilta. Kannoin kaiken suojaan työhuoneeseeni ja jätin luhdinoven auki, että miäs voi käydä irrottamassa kiinnittämänsä työvalot pois kattorakenteesta.

Minulla oli hyvä määrä kuteita jäljellä, mutta tein vielä pienen hankinnan, että saan leikitellä väreillä oikein kunnolla. Nyt jäljelle jäi vähäinen ja epämääräinen rullien sekamelska, jonka hyödyntämisestä kyselin ideoita fasessa. Uutta lointa en halua, en ostaa lisää kudetta, mutta voisin varata itselleni kudonta-ajan Taitokeskukseen Epilään. 

Sain ehdotuksen kutoa päiväpeiton. No en kyllä kudo. Säkkituolin. Ei ikinä! Opiskellessani entrasin yhden ja kiva, kun sain sen tyttären perheeseen. Voisin yrittää virkata tai neuloa näistä lopuista, mutta pölyn vuoksi se pitää tehdä ulkona. Kuvan kuteet ovat alkutilanne, ei jäävä.

Kaikkea sitä tuleekin kysyneeksi 😎

Musta loimi tuo kivan efektin valmiiseen pintaan. Kudoin kolmella sukkulalla, että saan heitellä siistit reunat.

Kuuntelen samalla äänikirjaa ja nautin syksyn lämmöistä. Kunnes se lämpö sitten romahti, viileä tuuli puhalsi suoraa oviaukosta kohden ja vedin lisää nuttua ylleni. Lopulta olin pakkaantunut farkkuihin ja huppariin, kun viikkoa aiemmin aloittaessani hikoilin hellemekossani, kuin norsu. 

Silti sain raahattua itseni lähes joka päivä puiden ääreen, kun menoiltani ennätin. 

2024

2017

Tänään, harmaanpilvisenä päivänä, kuvasin 8, 5 m pätkän valmista poppanaliinaa, joka täytyy vielä leikata pätkiin ja päärmätä.

Niissä talkoissa voi mennä seuraavat 6-7 vuotta 😂

Terhi