Huoneeseen käy

 Loppukesän aikana puutarhaan on noussut upea uusi kasvihuone, jota voi jo kutsua huoneeksi. Siinä on jo seinät ja katto. Keli ei ole aina ollut ihan parhain, kun miäs on työmaalla ollut, mutta ikkunaruutu kerrallaan on seinä valmistunut. 

Minä olen ollut vain toimeksiantaja ja näyttänyt mihin kasvari tehdään.

Meillä on ollut onnea, kun olemme saaneet noutaa ilmaiseksi vanhoja ikkunoita ja osa on tuotu meille ihan kysymättä. Nyt on ollut valinnanvaraa pyöritellä ja mittailla. Huoneen pohja on sama kuin vieressä, eli n.20 neliötä, mutta tässä uudessa huoneessa tulee olemaan parasta tuo valon määrä ihan lattiasta kattoon. Ja toiseksi, huonekorkeus. Se on n.2,7 m. Kasvusto saa hyvän kiipeilypaikan ja minä pääsen hyörimään ja pyörimään vierekkäisissä huoneissa sen kun ennätän.

Tämä projekti ei ole ihan yht'äkkiä kasaan kyhätty, vaan vähitellen edetty. Ensin piti tehdä tila uudelle huoneelle ja vaikka kuinka sydäntä särkevää on kaataa vanhoja omenapuita, niin se tehtiin. Koska, jos ei voi luopua vanhasta, ei saa mitään uutta. Vuonna '22 kaadetut puut jättivät kieltämättä suuren tyhjiön puutarhaan ja kun vielä siirsimme suuret raparperikasvustot työhuoneeni päätyyn, niin johan on tilaa temmeltää. 

Heinäkuussa kuorittiin maa ja poistettiin omenapuiden juurakot ja sen perään maapohjan täyttö ja harkotus.

Uuteen kasvariin suunniteltiin pulpettikatto, että vesi ja lumi valuu huoneen taakse, eikä kahtaalle. Takana olevan työhuoneeni lappeelle täytyy varmaan laittaa lumieste.

Osa aukoista on vielä täyttämättä syystä, että minunkin näppini on mukana tässä hommassa. 

Aitamaalia katteen alle. 

Paneelia seinäpintaan.

Huone edistyy hyvää vauhtia ja ensi kesänä saan laittaa korkean kasvuston vihertämään.

Lattiamateriaaliksi laitetaan kivet, jotka olemme saaneet hakea kerrostalon pihamaalta. Kierrätyksellä mennään, vahvasti. 

Oma silmä on jo tottunut muutokseen, joka on kyllä huomattava. Huone näkyy kivasti suurten kasvustojen takaa, mutta ei huuda kuin huutomerkki, täällä ollaan!

Talven aikana ehdin tekemään oman osuuteni, jos nyt syksy onkin ollut hiukan kiireisempää. 

Terhi