Puutarhan pohja

 Sunnuntai valkeni kauniin aurinkoisena. Vähän oli hidaslähtöinen aamu, mutta meihin saatiin vauhtia, kun kaivurikuski soitti ehtivänsä tulemaan koneen kanssa tunnin sisään. Meille se sopi. Pyjamat vaihtui vauhdilla työvaatteisiin ja olimme ulkona odottavaisin mielin, kun kuski tuli. 

Ensimmäiseksi nostettiin vanhojen 2022 kaadettujen omenapuiden kannot. Juuret olivat syvällä, yli 100 vuotisen kasvun jälkiä ei niin vaan poistettu. Jo näiden kantojen poisto sai ilon pintaan. Kyllä niitä on väistelty ja varottu kompuroimasta. 

Seuraavaksi lähti työhuoneen edustalta tuoksuvatukka. Jestas mikä juuristo! Ei koskaan enää.

Nurmenkuorinta ja ruokamullan erottelua. Tässä kohtaa on ollut miähen vaarin kasvimaa. Siitä on aikaa kauan, 1900-luvun alku.

Nämä kaikki maakuormat hyödynnettiin miähen työpajan reunoille, jossa kaivurikuski kävi vielä lähteissään levittämässä nyt ajetut kuormat, sekä keväällä kaivettujen rajaojien multakuormat.

Hyödynsimme korkealle nousevaa kauhaa, kun tuijien latvat on kasvaneet jo ihan liian korkeiksi. 

Miäs kuuppaan, minä kuvaan ja tärkein, rauhallinen kuski.

Nyt on latvat samoissa mitoissa, eikä pitäisi kasvaa vähään aikaan.

Kaikkea se sunnuntai teettää 😂

Juurikin ennen vesisateen alkua on kaivettu työpohja uudelle kasvihuoneelle. Vesioja katolta tulevalle sadevedelle ja maakasat tasoitettu.

Ihana päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan jotain uutta. Kukkamaiden reunojen siistiminen täytyy tehdä hiukan kevyemmällä koneistuksella. Näitä jo olemassa olevia yhdistellään ja hahmotellaan kokonaisuus, kun sadekausi antaa myöden.

Luhdinsolasta nähtynä

Terhi