torstai 27. marraskuuta 2008

Se on loppu ny!

En ole hukkunut lumihankeen, vaikka teitä ei ole aurattu. Olen uupunut, uupunut kahdesta tunnista.
Työkokeiluni ensimmäinen kuukausi loppui viime viikolla ja maanantaina aloitin tekemään pidempää työpäivää. Työmääräkin tietysti lisääntyi ja se taakka olikin minulle liikaa. Jouduin sairaslomalle ja palaan ensiviikon alusta taas lyhyempään työaikaan. Lääkärini sai nopsasti hoidettua asiani siihen malliin, että saan jatkettua työaikaani lyhyellä päivällä ja tämän loppuviikon huilaan kipeytynyttä niskaani.
Pidän työstäni jonka kanssa olen alkanut olemaan sinut. Teen innolla päivän askareet, vaikka koneessa olisi jarru päällä, ähkin ja puhkin työkoneet paikoilleen. Päivääni on tullut uusi rytmi ja se tuo mukavaa vaihtelua.
Erityisen iloinen olen ollut tuon kolmen porkkanan päivävauhdista. Ne ovat minun evääni. Miten paljon helpompaa onkaan syödä melkein puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä töissä tauoilla, kuin kotona. Jälkiruokana on sitten appelsiini.

Vaikka lumisateen jälkeen maisemat muuttuivat satumaisen kauniiksi, on teillä ollut välillä hiukan haasteellista ajella. Sitä huomaa pusertaneensa autonrattiin sellaisella nyrkkiotteella, ettei kämmenissä veri kierrä. Ja mitä se sitten hyödyttää? Eipä mitään. Mutta eteenpäin on menty ja sairauden kanssa takapakkia.
Pientä neulomustakin on suoritettu. Sain valmiiksi Revontulihuivin, kolmas tässä pienellä aikaa. Ja nyt se huivinteko saa loppua. Näitäkin alkaa olla hyvä valikoima kaapeissa.
Sain tämän huivilangan syksyllä äidiltäni Tallinnan tuliaisena. Ihan tätä mallia varten. Aah, minun väriterapiani.
Huomeniltana laitan sen harteilleni kyläseurojen yhteiseen puurojuhlaan, jossa itse joulupukkikin on lupautunut piipahtaa.
Ei niin kippee passaa olla, ettei jotain saisi tikuteltua. Laitoin iltasella sukantekeleen alkuun. Ihan vain simppeliä sileää, unisukiksi itselleni.
Pieni pyrähdys kirpparilla ja löytyi tällainen virkkausopas.

10 kommenttia:

Intsu kirjoitti...

No niin koeta nyt hoitaa itseäs,niin pystyt sitä lyhyempää päivää tekemään. Sulla on aina niin sata rautaa tulessa,vaikka olisit kuin kipee! Aivan ihanat värit tuossa tään kertaisessa revontulessa. Ja aah,noi vanhat virkkausmallikirjat ovat ihastuttavia.

Kati kirjoitti...

Koettelehan parannella ittesi. Sinulla vaikutta olevan viisas lääkäri. Jospa lyhyempi työaika nyt sopii paremmin ja pystyt töihin. Minä vähän ompelin päivällä ja nyt selkä on niin kankea ja ärtynyt. Näköjään etukumarat on parempi vältellä... Sen on tässä toipuessa huomannut, että vaikka vähän koskeekin niin kun jotain koettaa värkätä ei ajatukset pyöri kivun ja säryn ympärillä. Varmaan tiiät tämän itekkin. Mutta hyvää viikonloppua ja ota rennosti!

Eila kirjoitti...

Taas niin kauniinvärinen huivi! Kyllä minäkin joskus revontulen teen...Hyviä vointeja sinulle!

Tupuna kirjoitti...

Parantumista sinulle:)
Tosi kaunis väri tuossa Revontulessa:)

Matleena kirjoitti...

Kiva kuulla, että työasia järjestyi mukavasti! Enempi kun kuulee niitä päinvastaisia juttuja.

Kaunis Revontuli ja kivanväristä sukkaa tulossa!

AnneM kirjoitti...

onpas ihanat värit! Ei uskoisi että vihreä ja vaaleanpunainen näyttävät noin hyvältä yhdessä.
Hieno juttu että olet saanut työajan sovittua itsellesi sopivammaksi.

Pirena kirjoitti...

Voi että on tosiaan kaunis hempeänvärinen tuo huivisi. Minä kun tykkään kirkkaista ja myös pastelliväreistä. Harmaista ja ruskeista en tykkää, enkä okeastaan mistään tummista, no musta menee.

seijap kirjoitti...

Voi sinun niskaasi. Sinulla on hyvä lääkäri.

Ihana huivi harteille lämmittämään. Tuota väriä olen usein ihastellut.

eija kirjoitti...

Kaunis huivi,ihana väri. Harmillista on niskakipusi. Älä liikaa rasita itseäsi,hyvä lääkäri sinulla, kun ehdotti lyhyempää työpäivää.

TeSa kirjoitti...

Kiitos taas teille.
Kyllä tämä vaivaa sitten jaksaa muistuttaa itsestään heti kun vähän liikaa innostuu yrittämään. Tuo järki ei pysy kropan perässä =/
Oon ihanaa saada kuitenkin tehdä jotain ja kotona sitten lisää.
Huivilangan väri on minusta niin ihana, että tämä jää heti käyttöön, ei ehdi kaappiin.