tiistai 20. tammikuuta 2009

Tuomarin raitaa

Nuorten jääkiekon parissa 15 -vuotta touhunnut miäheni otti taas nuoremman pojan ja varustekassit autoon ja lähti jäähallille. Valmentajana näitä iltamenoja on kaksi kertaa viikossa ja pelit päälle.
Siitä se valmennus lähti liikkeelle, kun vanhempi poika aloitti harrastuksen. Kun matkat maalta on pitkiä ja poika oli itse aina vietävä kentälle, niin saattoihan sen ajankin käyttää hyödyksi.
Ensin oli apuna, kun tarvittiin laukojia. Joka vuosi tuli jokin homma eteen ja vastuuta lisää.
Vaikka olen ihan väsynyt tuohon vuosia kestäneeseen jatkuvaan iltamenoon, niin tiedän harrastuksen antavan paljon voimavaroja sekä miähelle, että molemmille pojille. Eikä kiekkokausi kuitenkaan kestä kuin syyskuusta huhtikuulle. Ja kiekkoleirit päälle.

Sukat olivat matkaneuleenani viime sunnuntain pelireissulla. Miähen jalkaan, siro 46.
Lanka on ohutta sukkalankaa, Rellanan Flotte Socke (4410), jota kului 90 gr.
Ihan seeprat.
Luistimet ovat rekvisiittaa, löytö kirpparilta vähän aikaa sitten. Nämä ja monet muut vanhat tavarat löytävät paikkansa aikanaan vanhan luhdin sisutuksesta.
Jotta ei totuus unohdu, on se työpaikkakin varmaan vielä minulle jossain. Vai vieläköhän ne sinne huolii minua? Epäuskoisena kuuntelin uutisia.

10 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Epäuskosena on itsekukin kuunnellu noita uutisia jo jonkun aikaa..Ihan hirveetä ku joka päivä vaan satojen (tai tuhansien) ihmisten elämältä lähtee pohja noin vaan.

Ite oon onneks siitä onnellisessa asemassa että meillä alkanee yt:t vasta maaliskuussa. Hah.

Noi on makeet noi luistimet :).

TeSa kirjoitti...

Omalle kohdalle osuessaan vetää ensin maton jalkojen alta, eikä alta löytynytkään pohjaa.

Joskus joku on vetänyt nuilla kiitimillä rusettiluistelua tai NHL-kiilto silmissä järven jäällä.

Matleena kirjoitti...

Sanoisin että hyvin palvelleet hokkarit!

Raskasta aikaa kaikille, mutta erityisesti teille, joita epävarmuus suoraan koskettaa. Mutta älä vaivu epätoivoon, kyllä tästä taas noustaan. Onneksi sinulla on tämä ikioma terapiamuoto!

Anonyymi kirjoitti...

Katselinkin, että kovin ovat luistimet päässeet kesäterään;)

Kati kirjoitti...

Siellähän on kirppikseltä löytyneet tosi harrastajan luistimet. Noita on käytetty! Illalla minäkin kattelin uutisia ja kuuntelin hiljaa niistä alkavista yt-neuvotteluista raskasrengas-puolellakin ja kävit mielessä. Pidetään peukkuja että saat pitää työsi. Ja mikä inhottavinta oli illan lama/työttömyysuutisissa se, että ilmassa on ikärasismia. Minusta ketään ei saa laittaa pois töistä pelkästään iän perusteella eikä kyllä muutenkaan millään muullakaan syyllä. Ihan ärsyttää tuo mainoskin "älä ruoki lamaa", mitähän ne nuo työnantajat tekee???

Kati kirjoitti...

Tuli jo ikävä. No ei vaines. Tulin ilmoittamaan, että onni potkaisi. Postia ensi viikolla =)

TeSa kirjoitti...

Luistimet puhuttelivat minua, osta mukaasi. Näissä on kunnollista ajanpatinaa, varsinkin ruosteisena.

Minä olen nähnyt/kuullut muutaman ÄLÄ RUOKI LAMAA -pätkän. Miten sitä ei voi olla ruokkimatta, kun seuraavasta tilistä ei ole tietokaan...

Onneksi on hiukan jemmassa lankavarastoja.

Kirsi kirjoitti...

Ihanat sukat ja luistimet. Onneksi itse opiskelen tällä hetkellä, mutta mies on lomautettu pariksi kuukaudeksi. Onneksi sai kuitenkin osaksi aikaa töitä naapuri kunnasta.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, tämä aika on kyllä tosi rassaavaa ! Mulla tulee ensi kuussa kolme vuotta täyteen, kun yllättäen irtisanottiin. Pysyvästi alentuneen työkyvyn takia, ja kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja kirjottelin äsken lyhyen s-postinkin sulle :)

TeSa kirjoitti...

Tämä aika syö molemmista päistä.
Ehkä tästä alkaa kohta suunta ylöspäin. Alaspäin ei kohta enempää pääse.
Kiitos teille.