Köynnöksen viemää

 Nyt täytyy kyllä sanoa, kun antaa tälle työlle pikkusormen, se vie koko käden.
Mutta todellisuudessa vain viikonloput. Siis ehdin tekemään. Muutoin illat töiden jälkeen kuluu ihan johonkin muuhun.

 Aikaa tässä vierähtää hyvä tovi, jos toinenkin. Muutaman pesällisenkin ehdin lämmittämään uuniakin, jotta työ kuivuu hyvin. 
Pieniä paloja, lähinnä 3 mm:n lasia, jotka pienin vielä pienemmäksi tarpeen mukaan.

 Sen verran olen jo saanut valmiiksi, että saatoin äsken tilata saumaamiseen massan MosaiikkiMyymälästä.

Työlästä sunnuntaita sinulle, ei kun minulle.

Käsityöblogi?

 Sekin. On ollut sellainen vauhti päällä kaikkineen, että liiemmin ei ole valmista tullut. Kaikkeni olen antanut ja paljon yrittänyt....=) ja viikossa saanut pinon kukkasia valmiiksi.

 Nuorimmainen sanoi, että sä oot ihan outo. Tai sun värimaailmasi on sitä. 
No niin onkin. Liekö siihen syynsä tai halu muutokseen?

 Kuluneella viikolla olen suunnitellut ja kirjannut useamman iltatyön. Käynyt haastattelussa ja aloittanut itseopiskelun suorittaakseni pakollisen kurssin. 
Tänään aion ottaa melko rennosti ja lampsin työhuoneelleni lasin pariin.

Ugh!

 Ei niin kivaa, että aina jotain ikävääkin. Otin kommenttien valvonnan käyttöön ihan vain suodattaakseni anonyymin osuuden verran tekstiä.
Jos sinulla on jotain henkilökohtaista sanottavaa, löydät sähköpostiosoitteeni blogini sivupalkista.

 Hyväksyn jätetyt viestit luettuani ne ensin.

 Valvotaan!

Kaikkea,

Liputetaan

 
 

Tänään Minna Canthin päivänä olisi voinut vetää lipun salkoon. Myönnetään, että meillä harvemmin lippu nousee talviaikaan salkoon. Siis ei tänäänkään. Samaisena päivänä vietetään tasa-arvon päivää, joka minusta on ihan itsestäänselvyys, mutta ei se tasa-arvo taida olla ihan kaikille tasa-arvoista.

 Minnasta innostuneena päätin kantaa oman korteni kekoon nimellisesti tämän Kaari Utrion kautta saadun huiviohjeen myötä.
Koko blogihistoriani aikana on tämä Minna Canth - huivini ollut tilastossani katselluimpien TOP 10.
Tällä hetkellä juurikin päivitykseni on sijalla 10. Huivi on yksinkertaisuudessaan kaunis ja helppo toteuttaa. 
Kuvissa oleva huivini on päätynyt kiakkohallihuivikseni ihan siitä syystä, että se on suurin huivini ja lämmin. Lankavalintani ei ollut mitenkään suunnitelmallista aikoinaan huiviani neuloessani, keräsin vain langanjämät yhteen työhön ja neuloin.

 Uusia jämiä olisi taas kertynyt suuri kasa vuosien varrelta ja mielessä monta kertaa ollut tehdä uusi huivi. Suuri huivihan on ihana heittää pelin alussa polviensa päälle, vielä hiukan kääntää pitkiä liepeitä kankkujensa alle ja nauttia pelistä. Melkein kolme erää pystyy peliä katselemaan ilman vilunväreitä, jos peli kulkee ilman suurempia vihellyksiä.

Kuvissa esiintyvät nyssäkät eivät mitenkään liity mahdolliseen seuraavaan huiviini. Tämän talven kiakkokaukaloissa pelataan vielä loppuotteluita, joihin emme katsojina osallistu, joten uudelle huiville ei ole akuuttia tarvetta.
Onnea mitalipelipaikkansa saaneille joukkueille.

Kodinhoitoa

 Viime viikolla alkaneen lämmön ja valtaisan auringonvalon häikäistessä päätin pestä kaikki pirtin ikkunat. Siinä sai vesisateiden roiskeet ulkopuolelta kyytiä, samoin noki ja pölyt sisäpuolelta. Viimeiset ruudut pesin myöhään perjantai-iltana kylmien tuulien puhaltaessa pirtille.
Ah, nyt on taas niin puhdas olo. Samalla innolla aloitin verhojen sovittelun, jota en olekaan harrastanut moniin vuosiin.
Jouluksi laitoimme pirtin puolen verhokiskoon virkkaamani verhon, mutta pian pyhien jälkeen nappasimme senkin pois.
En ole liiemmin verhoja kaivannut, mutta jostain syystä tämä kuosi alkoi miellyttämään, joten verhoa kiskoihin ja äkkiä.

Suuremmin se ei tule edes näkyviin nukkekodin takaa, jossa on muuten edelleen joulun juhla käynnissä. Hupsista.

 Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa ohitse, enkä oikeastaan jaksanut paneutua kodin asioihin. Vielä lauantaille osunut työvuoro oli vauhdikas ja niin toiminnallinen, että sunnuntaina kroppa vaatikin pitkät päikkärit.

 Tänään olen tehnyt kurssisuunnitelmaa ensi syksyä ajatellen. Päiväkirjan sivuja selataan ja suunnitellaan tulevaa, jonne mahtunee vielä muutama iltakurssi. 
Ai mikä vapaa-aika? 

Mukavaa uutta viikkoa sinulle,

Turhan aikaista

 Jonkinlainen uteliaisuus on valtasi minut ja tein pikaisen puutarhakierroksen töiden jälkeen tiluksillani. Toivoin tosissani, että en saa yhtään kuvaa perennoista. Harmillisesti on jo moni kukkanen aloittanut kasvukautensa, joka onneksi tyssää yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Onneksi.

 Yläkuvan narsissit ei minua harmita laisinkaan, niitä on niin paljon. Mutta pioni saisi olla vielä hyvän aikaa piilossa. Tässä ensimmäisen alkua.

 Unikoissakin on jo hyvä viherrys ja pituus, kuten keltaisessa maksaruohossakin.

 Raparperikin on jo työntymässä pinnalle, edellistäkään satoa syöty vielä loppuun.

 Aina vihanta puksipuu on kituliaan mittainen, mutta sinnikäs kasvi. Sen juurelta löytyy pieni särkynyt sydän ja miljoona rikkakasvia.
Josko nää nyt ottais peiton uudestaan korvilleen ja nukkuisivat vielä kuukauden, mielummin pari, niin minäkin jaksan innostua kitkemään ja nauttimaan uudesta kasvukaudesta.

Mosaiikkii

 Suurta inspiraatiota odottaessani

 leikkasin lasia,

 jotka kävin sulattamassa ja sain jonkinlaisen mielenrauhan. Ainakin hetkeksi.

Lisäksi silppusin hiukan peiliä, sekä värilaseja. Ja kohta taas kävin leikkaamassa lisää lasia.

Sitten kokeilin väriyhdistelmiä. Tämä on ihan paras osuus koko työssä, värit!

Pitänee vielä muokkailla palojen kokoa ja väriyhdistelmiä, jotta voin avata silikoonituubini.

Kesä mielessä

 Tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin, että en aloita minkäänlaista ikkunalautakasvatusta puutarhaan. Ainakaan siemenistä. Ja se on pitänyt.
Jääkaapissa olisi ollut muutama pussillinen siemeniä viime kesältä sekä orvokille, että pionikokeiluun heti valmiina. Saapi olla.
Liian vähäinen valonmäärä, tasainen kosteus, sekä jatkuva jakaminen ei ole nyt ottanut tuulta purjeisiinsa.
Sitä vastoin en voinut kulkea vain välinpitämättömästi ohi pelakuutaimien, jotka ovat jo saaneet tuntea osansa heittelejätöstä, kun en viikolla jaksanut paljon kotitöihin paneutua. Jos tällaisen hoidon jälkeen selviävät edes juurtumisvaiheen yli, olen ihmeissäni.
Kirpulta ostin pasuunankukan, joka pudotteli jo ystävällisesti lehtiään keittiön lattialle, löytämättä vielä kunnolla paikkaansakkaan.
Arska mollotti eilen niin komiasti, että olin ottaa rätin käteeni ja alkaa pesemään ikkunoita, mutta maltoin sentään.
Uudenvuodenpäivänä tuli viimeksi pestyä ikkunoita, oli hyvä ilma ja silleen. Saisi vähäiset viherkasvinikin hiukan enemmän luonnonvaloa kohdilleen.
Miähet kotiutuvat perjantaina ruusukimpun kera kotiin. Poika antoi ruusut ja miäs työkengät, jotta hyvää naistenpäivää vaan.