Kulttuuria

 Viikonloppu alkoi yhden viikkotyöpäivän päätteeksi perjantai-iltana hulvattomalla komedialla Tampereen Komedia teatterissa. Yksiöön en äitee ota, oli hersyvä ja mukaansatempaava. Voi jeekuna, että siinä oli melkoista menoa ja eturivin paikoilla olimme kunnolla kiinni esityksessä. Lisää tällaista!

Lisää kulttuuria oli luvassa lauantaina, kun kiekkopojat suuntasivat vierailemaan länsirannikolle, jossa oli pelit molempina päivinä. 
Me hurautimme omallamme liikkeelle hiukan aiemmin, että saimme pienen etumatkan. 
Vaasassa on käyty muutaman kerran, juurikin hallilla, vanhemman humun peliaikoina. Liiemmin ei ole mikään muuttunut, paitsi se, että nykyään kuljemme miähen kanssa kahden nuorimman pelimatkat, kun humun mukana kulki koko perhe.

 Varasin aikaa kirppiskierrokselle, josta otin selvää netin kautta. Ehdimme vain yhteen, joka taisikin olla paikkakunnan suurin. Suurelta se minusta ainakin vaikutti ja liikkeellä oli paljon väkeä. 
Ostin tuollaisen vihreän keramiikka-astian, joka on väriltään hyvinkin keväinen.
Tänään onkin mennyt koko päivä sitä asetella paikoilleen, kun sain sellaisen päätä jäytävän lenssun, joka voisi kyllä kotiutua jonnekin toisaalle, eikä vain meille.

Viime viikon neljän päivän pakkolomalleni oli suuria suunnitelmia, jotka kariutuivat yksi kerrallaan, kun tajusin, että en ole mikään kone, eikä kaikki suunnitelmani millään toteudu muutamassa päivässä. Varsinkin kun olin yksin kotona, pojan ollessa töissä isänsä kanssa. Miäs siirsi talvilomansa ja poika meni töihin lomallaan.
Olisin halunnut tehdä muutaman huonekalun siirron, mutta ei näitä meidän mööpeleitä siirrellä mihinkään yksinään. 
Tänään ajan kanssa, välillä huilaten, olemme miähen kanssa siirrelleet, mittailleet ja kantaneet suuria kirstuja, joista yksi päätyi pirtin sohvapöydäksi.
Siitä sai paikkansa uusi keramiikkakulho, tyttäreltä saadut kynttilänjalat, sekä uudelleen kukintansa aloittanut orkidea.

 Sohvalle päätyi euron tyynynpäällinen, jonka vedenvihreä, hiukan sinertävä sävy, kiehtoo minua aina vain enemmän ja enemmän. (Amppelin kasteluvesi jätti heti jälkensä tyynyn pintaan, dämet!)

Kaunis suojaruukku jäi vielä ilman uutta kukkaa. Pieneksi jäi löytöni, mutta sen mukavampia olivat kaikki.
Lomallani kävin kerran hierojalla, joka mahdollisti sen, että saatoin taas neuloa automatkalla lähes koko matkan.
Illan pimeydessäkin olisi neule sujunut ihan mallikkaasti, se vain loppui kesken, eli valmistui.
Lopun kotimatkasta kitisin kuin pikkulapsi, joko ollaan pian perillä.
 Me vanhukset ajeltiin iltamyöhällä suoraan pelin jälkeen kotiin, toisin kuin pojat, jotka jatkoivat vielä matkaansa kohden Kokkolaa, jossa pelasivat tänään yhden pelin.