sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kodinhoitoa

 Viime viikolla alkaneen lämmön ja valtaisan auringonvalon häikäistessä päätin pestä kaikki pirtin ikkunat. Siinä sai vesisateiden roiskeet ulkopuolelta kyytiä, samoin noki ja pölyt sisäpuolelta. Viimeiset ruudut pesin myöhään perjantai-iltana kylmien tuulien puhaltaessa pirtille.
Ah, nyt on taas niin puhdas olo. Samalla innolla aloitin verhojen sovittelun, jota en olekaan harrastanut moniin vuosiin.
Jouluksi laitoimme pirtin puolen verhokiskoon virkkaamani verhon, mutta pian pyhien jälkeen nappasimme senkin pois.
En ole liiemmin verhoja kaivannut, mutta jostain syystä tämä kuosi alkoi miellyttämään, joten verhoa kiskoihin ja äkkiä.
Suuremmin se ei tule edes näkyviin nukkekodin takaa, jossa on muuten edelleen joulun juhla käynnissä. Hupsista.
 Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa ohitse, enkä oikeastaan jaksanut paneutua kodin asioihin. Vielä lauantaille osunut työvuoro oli vauhdikas ja niin toiminnallinen, että sunnuntaina kroppa vaatikin pitkät päikkärit.
 Tänään olen tehnyt kurssisuunnitelmaa ensi syksyä ajatellen. Päiväkirjan sivuja selataan ja suunnitellaan tulevaa, jonne mahtunee vielä muutama iltakurssi. 
Ai mikä vapaa-aika? 
Mukavaa uutta viikkoa sinulle,

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista verhoa.On se niin mukava, kun ikkunat on pestynä.äiti

satunNainen Paula kirjoitti...

Ihana verhokangas!! Ja kaunis tilkkutyö liinana!

TeSa kirjoitti...

Siivouksesta juurikin ikkunoiden pesu on ihan parasta!
Verhot on, kiitos vaan, todellla vanhat.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, kyllä muistan nähneeni nuo verhot monia vuosia sitten , mutta silti ovat kauniit. äiti

Sartsa kirjoitti...

Ompa hienoa, kun oot saanu jo ikkunat pestyä! Se on aina keväisin niin näkyvä tulos. Meil on taas ollu pakkasia ja lunta, joten ei oo tullu viel ees mieleen.
Joskus rankan työrupeaman jälkeen on vaan niin väsyny ja tyhjä olo, eikä työjutut katkee pääkopasta, että ei saa mitään aikaseks, kun sohvalla kyhjöttää, vaikka ei nukkuiskaan.