Tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin, että en aloita minkäänlaista ikkunalautakasvatusta puutarhaan. Ainakaan siemenistä. Ja se on pitänyt.
Jääkaapissa olisi ollut muutama pussillinen siemeniä viime kesältä sekä orvokille, että pionikokeiluun heti valmiina. Saapi olla.
Liian vähäinen valonmäärä, tasainen kosteus, sekä jatkuva jakaminen ei ole nyt ottanut tuulta purjeisiinsa.
Sitä vastoin en voinut kulkea vain välinpitämättömästi ohi pelakuutaimien, jotka ovat jo saaneet tuntea osansa heittelejätöstä, kun en viikolla jaksanut paljon kotitöihin paneutua. Jos tällaisen hoidon jälkeen selviävät edes juurtumisvaiheen yli, olen ihmeissäni.
Kirpulta ostin pasuunankukan, joka pudotteli jo ystävällisesti lehtiään keittiön lattialle, löytämättä vielä kunnolla paikkaansakkaan.
Arska mollotti eilen niin komiasti, että olin ottaa rätin käteeni ja alkaa pesemään ikkunoita, mutta maltoin sentään.
Uudenvuodenpäivänä tuli viimeksi pestyä ikkunoita, oli hyvä ilma ja silleen. Saisi vähäiset viherkasvinikin hiukan enemmän luonnonvaloa kohdilleen.
Miähet kotiutuvat perjantaina ruusukimpun kera kotiin. Poika antoi ruusut ja miäs työkengät, jotta hyvää naistenpäivää vaan.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No, onhan ne työkengät tarpeelliset ja kestää pitempään, kuin kukat.Käytännöllinen äiti
Kengät tuli ihan tarpeeseen, ihan ite kävin ne mittailemassa =), mutta nouto osui kohdilleen.
Lähetä kommentti