skip to main |
skip to sidebar
Turhan aikaista
Jonkinlainen uteliaisuus on valtasi minut ja tein pikaisen puutarhakierroksen töiden jälkeen tiluksillani. Toivoin tosissani, että en saa yhtään kuvaa perennoista. Harmillisesti on jo moni kukkanen aloittanut kasvukautensa, joka onneksi tyssää yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Onneksi.
Yläkuvan narsissit ei minua harmita laisinkaan, niitä on niin paljon. Mutta pioni saisi olla vielä hyvän aikaa piilossa. Tässä ensimmäisen alkua.
Unikoissakin on jo hyvä viherrys ja pituus, kuten keltaisessa maksaruohossakin.
Raparperikin on jo työntymässä pinnalle, edellistäkään satoa syöty vielä loppuun.
Aina vihanta puksipuu on kituliaan mittainen, mutta sinnikäs kasvi. Sen juurelta löytyy pieni särkynyt sydän ja miljoona rikkakasvia.
Josko nää nyt ottais peiton uudestaan korvilleen ja nukkuisivat vielä kuukauden, mielummin pari, niin minäkin jaksan innostua kitkemään ja nauttimaan uudesta kasvukaudesta.
5 kommenttia:
Tämmöistähän se on joka kevät.Uteliaisuuttaan katselee ja kumminkin toivoo, josko vielä olisivat piilossa. äiti
Kiertelin myös pihan perällä, mitään ei löydy! Johtuu ehkä osaltaan siitä, että syksyllä jäi haravointi aika vähälle, pakhu lehtikate peittää kaikki kukkamaat. Onneksi, voi kai tässä tapauksessa sanoa... ;o)
Oma innostukseni puutarhanhoitoon päättyy aina syksyllä, kun saan haravoitua vähäisen vaahteranlehden. Enkä niitäkään aina haravoi. Jätän kaiken sinälleen ja keväällä vasta siivoilen.
Mutta en vielä näin aikaisin tee mitään kukkamaille, enkä nurmelle. Kaikki saavat olla vielä pitkän aikaa siivoamatta.
Toivotaan parasta. Täällä ainakin satoi onneksi lunta eilen sen verran, että perennat pysyvät kunnossa ja odottavat oikeaa kevättä.
Ja täällä on mukava pakkanen =)
Lähetä kommentti