Madeira, kelluva kukkameri

Sain jo keväällä kuulla, että meillä on matkasuunnitelma valmiina. Meillä?
Siis, meillä! Lapset perheineen ja me. Aikamme jälleen viestiteltyämme, matkaseuraan liittyi vain humun perhe nuoremman ollessa intissä ja tyttären perheen jo alkukesästä tehdyn oman matkansa.

Työt tehtiin valmiiksi, laukut pakattiin ja koneeseen noustiin 4.9 aamuyöstä. Vaihdoimme toiseen koneeseen Lissabonin kentällä ja pian olimmekin jo perillä.
Huh, mikä substrooppinen ilma pelmahti vastaan.
Ensimmäiset puolentoista tuntia poika jonotti ja teki matkalaukkuselvitystä yhdestä tärkeimmistä matkalaukuista. Se tuli vasta iltamyöhällä.

Hotellille päästyämme saimme kuulla, että varaamamme sviitti oli kärsinyt kunnollisesta tulvasta, mutta meille oli tarjolla toiset huoneistot viereisestä hotellista.
Saimme taksin käyttöömme, siirryimme toisaalle ja asetuimme aloillemme. Yhdeksi yöksi.
Seuraavana aamuna saimme käyttöömme ensimmäisestä paikasta varaamamme huoneiston, joten taas kamppeet taksiin ja liikenteeseen.

 - Ensimmäisenä päivänä onnistuimme näkemään viinijuhlakulkueen -

Loma on ollut antoisa, niin lomailun kannalta, kuin kaiken uuden kokemisen ja näkemisen suhteen. Nuoret olivat Madeiralla 3-vuotta sitten häämatkalla, joten he tiesivät mihin mennä ja miten. Suuri kiitos heille kaikesta!
Olimme miähen kanssa ensimmäistä kertaa kotoa kauempana. Miähen lentopelko on aina ollut suuri, eikä se loppunut näihinkään nousuihin ja laskuihin.

Jokaisella reissulla pitää pongata muutama suomalainen. Tällä kertaa näimme ihan asuinpaikkakuntamme tutun pariskunnan.
Kolmatta  niin tuttua ei tavattu, joten olkoon se kolmas miähen ja nuoremman kädenjälki, jotka kelluivat satama-altaassa.

Funchalin kaupunki heräilee. Oma sisäinen kello herätti aikaisin.

Ensimmäiset päivät liikuttiin jalan, syystä, että huoneistomme muutto oli toisena päivänä, eli paikalleen asettuminen oli vielä edessä.
Ruokakauppa oli kävelymatkan päässä, mutta suuremmat ostokset oli nakattava taksin kyytiin ja tilavaan sellaiseen.
Vaunut ja viisi henkeä vaati aina hiukan enemmän.

Funcahlista kulkee köysirata, Teleférico, Monten kaupunginosaan, jonne jalkaannuimme alkuviikosta. Ilma oli suosiollinen, eikä pilvet haitanneet näkymää alas kaupunkiin. Matkailijoita oli liikkeellä, mutta ei ruuhkaksi asti, joten joutuin saimme oman vaunun, jolla matkasimme.

Käyntiaulassa oli kivasti esillä leikekirjotut liinat.

 Hissistä näki idyllisiä koteja, joiden pihat olivat reheväkasvuisia. Talo kiinni toisessaan, ainakin alhaalta kaupungista katsottuna.

 Näimme myös vajaan kuukautta aiemmin tulipalossa tuhoutuneet jäljet vuoren rinteillä ja asuimuksissa.

Kuvissa siintää meri ja taivas, väriero on hiuksen hieno.

Tässä maassa ei liiemmin täydy pongailla kädentaitoja. Niitä on joka paikassa. Ihaillen katselin siistiä jälkeä, ajankuvaa ja monipuolisuutta.

Monte on monen tutustumisen arvoinen kohde. Kävellen pääsee helpoiten läheltä katsomaan.
Miähen viime syksynä tehty jalkaleikkaus, joka fiksattiin kesällä, sekä omien jalkojeni rikkonaisuus, oli otettu huomioon päivämatkoja tehdessämme.
Molemmat otimme helposti avuksi kyynärsauvan, kun korkeusvaihtelut sitä vaativat.

 Näkymä alas Funchaliin on vaikuttava.

Tiia ja Milja. Tytön kantamista helpotti Mandula, josta oli helppo seurata ja ottaa välillä pienet päikyt.

Miäs ja humu

Porrasaskelmien pienet kivet. Ideaa ensi kesän työmaaksi?

 Valtava puutarhakohde, Monte Palace Tropical Gardens, solisevine puroineen ja lähteineen sai kokea monesta eri kulmasta.
Paikkahan on aivan valtaisan kokoinen, eli sitä ei kierretä hetkessä. Jyrkkää nousua ja laskua oli tiedossa moneksi tunniksi.
Ilman raikkaus, hiljaisuus ja viherrys sai valtaansa.
Ihmettelin itsekin, kun tunnistin niin valtaisan määrän kukkivia ja kasveja. Jopa miniä oppi sinisarjan!

 Japaninpunaiset, raikkaat värit, rytmittivät osaa puutarhasta.

 Omia teitään kulkevat voivat poiketa minne haluavat.

 Ja sinne menevät myös vanhat perässä.

 Pienet polut, selkeät käyvät. Jokainen voi valita oman suuntansa.

Erilaiset tilat ja vesiaiheet karppeineen saivat pysähtymään monet kerrat. Olisin voinut vain istua ja katsella, mutta nähtävää oli niin paljon, että liikkeelle taas.

Tätä kokoluokka oli minunkin peikonlehteni, ennen ulkoiluaan.

Arkipäivän rakkautta.

Puistolla on oma historia ja täältä voi pongailla monen maan puustoa, joissa nimilaput on hyvin näkösällä.

Kuvissa olevia eläimiä ei ole vahingoitettu!
Valtavia karppeja uiskenteli useammassa altaassa.

Monten palatsi on ollut joskus oikea ylellisyyshotelli.

Hortesiakujanteet olivat vaikuttavia, vaikka parhain kukinta-aika oli jo ohitse.

Sopivin välimatkoin pidimme lyhyitä istumataukoja. Saimme samalla otettua kuvat juuri puolen vuoden ikään tulleesta Miljasta.

Toisaalta ymmärrän ihmisen kaipuun vihreyteen ja kasvillisuuden runsauteen. Haluun ottaa mallia ja oppia näkemästään ja kokemastaan.
Itselleni ei tullut matkan missään vaiheessa innostusta siitä saavuttamattomasta palmujen määrästä, ei kukkapensaiden suuresta koosta.
Toisaalta. Omilla kasvuvyöhykkeillämme olevilla kasveillakin saa näyttävän kokonaisuuden, joka jaksaa ilahduttaa kesästä toiseen.

Päästyämme puistoalueen keskeltä toiselle laidalle, olimme juurikin sen mäen rinteessä, jossa carros de cestos - kelkalla

lasketaan mäkeä alas. Muun liikenteen seassa tapahtuva mäenlasku oli hurjaa kyytiä ihan vain katsella.
Ihan kaikkeen turistirysään en suostunut, eikä päänikään olisi moiseen suostunut, joten tyydyimme katselemaan ja kuuntelemaan ohi vilahtavien kelkkojen kyydistä kuulunutta kiljahtelua.

Montako erilaista palmulajiketta voi olla? Pientä ja suurta, pattia ja kapeaa.

Ensimmäisen päivän kävelyn ja kiipeämisen jälkeen näytin lähinnä ravulta! Kuka sanoikaan, että Madeiran ilmasto on mukavan viileää, kiitos merituulen?
Puuskutin kuumassa, helteisessä ilmastossa, joka oli jo paikallisellekin väestölle liikaa.

Olemme vasta päässeet loman alkuun. Edessä on monta mutkaista ja jyrkkää mäkeä, kun kumijalka vuokrataan laajentamaan reviiriämme.

Kahden ensimmäisen päivän vaikuttavin kokemus oli ehdottomasti aasiahenkinen puutarhakierros.