Mummi hiljeni

 Kun monta päivää kierreltiin saarta suunnasta, jos toisestakin, niin yhtenä päivänä saari piti päästä näkemään mereltä päin.

 Lähdimmme katamaraanilla delfiiniristeilylle, joka kesti kolmisen tuntia. Merellä puhalsi mukava tuuli ja båtski puksutti hyvää vauhtia delfiinien luo.

 Poika sai tällä kertaa kameran käteensä, kun minusta kuulemma huomasi, että voin pahoin.
Kiitos kysymästä, kyllä voin huonosti keinuvalla alustalla. Sitkeesti sinnittelin ja tyhjää nieleskelin.

 Ohitsemme hurahti pienempi båtski, joka vei sukeltajia rannasta kauemmaksi. Tätä lajia emme ennättäneet kokeilemaan =)
Ensimmäisen sukeltajakortin voi suorittaa viikossa, eli siihen olisi ollut hyvät mahdollisuudet.

Tästäkin kuvasta näkee kuvaa klikkaamalla vuorenhuipulla olevan Nasan pallon, jonka lähellä kävimme.

Koska minä olen suomalainen, en usko, että delfiinit tulevat sattumalta viereen uiskentelemaan, jos ne eivät saa jotain merkkiä.
Niin esimerkillisesti lauma kiiltäväkylkisiä lipui vieressämme hyvän aikaa.
Itse tyydyin vilkaisemaan varovasti yli reunuksen, kiitos hilpeästi heiluvan kulkuneuvon.

 Delfiiniristeilyllä on takuu. Jos joku kyydissä olevista näkee delfiinin, niin kukaan ei saa uusintaristeilyä ilmaiseksi.

Delfiinit tulevat lisääntymään tuonne ja poikasten kasvettua lähtevät toisaalle.

Äidit vain lepuuttavat silmiään, kun pienokaiset nukkuvat.

 Kuten aiemmin kirjoitin, tulimme nyt uudestaan samaan kohtaan, Capo Giraon näköalatasanteen alapuolelle.
Lasitasanne näkyy aivan Santa Maria-laivan yläpuolella kallioseinämän yläreunassa.

 Tuolta viheriöltä laivan takaa saadaan vuodessa neljä kertaa tomaattisato.
Minä saan nihkeesti yhden kesän aikana.

 Tässä kohtaa båtski pyäytettiin ja halukkaat saivat mennä uimaan. Halutessaan sai kahviosta kupposen virkistävää.
Minä jäin Miljan kanssa istuskelemaan, kun Tiia jaloitteli kuvaamaan uimarit.

 Pikainen uintireissu, kuivat vaatteet ylle ja rannansuunnassa kohti lähtöpaikkaa.

 Etsimme illaksi jälleen ruokapaikan. Muutamia kriteereitä paikan valinnassa. Siinä ei olla käyty aiemmin, eikä ruokalistaa ole kirjoitettu suomeksi.

 Vaikeaksi taas meni valitessaan omaa annostaan, joka tässä ei ole minun.

 Miljalle oli omat syötävät, jotka kulkivat sujuvasti mukana mentiinpä mihin vaan.

 Kävelymatkan päässä huoneistostamme oli paljon houkuttelevia kohteita, joissa ei sisäänheittäjä ollut vastassa.

 Saaren itäisin kärki on aivan erilaista kasvustoltaan, kuin muu osa. Koska täällä ei kasva oikein mitään. Vain kiveä ja hiekkaa.
Kuumaa suojaisaa paahdetta, toisaalla viileää ja varjoisaa tuulenpuuskaa.

 Tämä oli toinen levada, jonne lähdimme talsimaan. Alkujaan jo päätimme, että teemme vain lyhyen käynnin, ei niemenkärkeen ulottuvaa 4 km matkaa.

 Nuorimmainen hermostui välillä ulkoiluhaalarinsa kanssa kuumuudesta.

 Mutta voi kuinka erilaista tämä olikaan nähtyämme vehreyden toisaalla. Saaren 57 km pitkä ja 22 km leveä ruoto on elämyksiä ja ihmeitä täynnä.
Kuvassa kauempana siintävä saariryhmä on mystinen hämähäkkisaari. Tämän lähemmäksi emme päässeet. Sinne kuulemma tehdään joskus ympäripujehduksia.

 Täältä vain tyydyimme katselemaan sinne suuntaan.

 Matkakertomuksen alussa mainitsemani pariskunta näki meidän vielä kertaalleen uima-altailla viikon aikana ja ihmetteli, kun meitä ei ollut näkynyt loman aikana. Eipä vissiin voinut nähdäkään, vaikka samassa hotellissa majoituimme. 
Emmehän olleet paikallamme yhtään. Ja kiva niin.