Salonkikelpoinen

 Äkkiseltään sitä itse luulee, ettei kodin laittaminen kevääseen kiinnosta laisinkaan, mutta kyllähän minä kohentelen paikkoja aina ehtiessäni. Aikaisin aamulla ja iltaisin ohimennen.
Pientä kitkaa tuottanut sohva telkkuhuoneesta siirrettiin huitsin meneen, ei enää pirtille tulemista! Siitähän se myllääminen taas alkoi. Ja jatkuu.

 Tammikuussa siirsin tikarappuset nurkkaan, suunnitellusti, mutta kaikki muut kerääntyivät siihen sattuman kautta, kun telkkarihuone piti saada tyhjennettyä.
Peikonlehti ei välttämättä tykkää paahtua uunin kyljessä, mutta nostetaan välillä jäähylle, jos alkaa lehdet kärvistelemään.

 Tein syksyllä tikusta asiaa ruåttalaiseen, että sain itselleni kaksi vaaleanpunaista lampunkupua juurikin kevättä ajatellen. Näiden johdotus kesti ja kesti. Olin jo viedä ne sähköliikkeeseen laitettavaksi, kunnes eräänä päivänä. Ne olivatkin käyttövalmiina!
Kietaisin ne tikapuiden päätyyn "kukkimaan" hempeine helmoineen.

 Uskokaa tai älkää. Matkalaukkuni ovat alkaneet ammottaa tyhjyyttään. Piukkaan pakatut lankanyssykät ovat huvenneet, ainakin muutamasta laukusta. 
Totuushan on, että näitä kapsäkkejä on useampi ympäri kämppää, ettei ne langat nyt ihan äkkiseltään ole loppumassa.

 Minulla on muutama pehmolelu, jota ei edes tehotytöt saa ottaa leikkeihinsä, vaikka kuinka vetoaisivat katseellaan. Oksalla ylimmällä on hyvä olla turvassa.

 Kuinka tehdä hylsysarjan ruosteisesta ja lommoontuneesta metallilaatikosta salonkikelpoinen?
Hyödynsin mahdollisuutta hiekkapuhaltaa laatikon koulussa, jossa myös oioin sitä alasimen päällä sen verran suoraksi, että saan kannen kiinni ja lopuksi maalasin tämän.

 Kuparisena siinä on kiva hehkuva väri, joka saa kiinnostavan katseen, mitenköhän tämänkin hyödyntäisin?

 Pienet asetelmat, nurkat ja käyttämättömät kulmat ovat kiinnostavia kohteita.

 Varsinkin valaistuina.