Kivijärvi, osa 1/3

 Loma, loma, loma! Mennyt viikko on vietetty syyslomaa opinnoista, tosin ei ihan kaikesta!

 Viime syksynä lomailimme viikon humun perheen kanssa, nyt oli vuorossa tyttären perhe. Idea yhteiseen lomaan syntyi jo kesällä, kun tytär puhui heidän suunnittelevan matkaa Ähtärin eläinpuistoon syksyllä. Minun piti selvitellä ensinnä opintojeni syysloma ja järjestellä iltatyöni siten, että pääsimme lähtemään kaikki yhtä aikaa matkaan.

 Tyttären perhe tuli meille jo matkaa edeltävänä iltana, ettei yhden päivän ajomatka olisi ollut liian pitkä nuorimmille. 
Keski-Suomeen suuntautunut matka ajettiin Juustoportin kautta, että vävykin pääsi näkemään kyseisen paikan.
Venla pääsi koelypsylle ja hetken jaloiteltuamme pääsimme jatkamaan seuraavaan etappiin, eli Tuuriin. 
Kyläkauppa otti meidät vastaan ostoskärryt tyhjinä ja nälkäisinä. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen oli kaikki ruokittu ja autot täyttyivät ostoksista ja ruokatavaroista.

 Oli aika suunnata illan pimeydessä kohti majapaikkaa, Kivijärveä. Respa oli laittanut jo luukut kiinni perille päästyämme, mutta löysimme meille jätetyn avaimen sovitusta paikasta ja ei aikaakaan, kun autot oli tyhjennetty, huoneet valittu ja sauna lämpiämässä.

 Ilma suosi meitä koko viikon. Pientä vesisadetta suuremmin päivät olivat sateettomia, viileitä ja melko aurinkoisiakin. Siis oikein kiva syyslomailma.

 Tuhannen turhauttavaa sanaa!!
Ensimmäinen tenttini osui juurikin syyslomaviikon puoliväliin ja siinä meni mummin lomailut himppasen poskelleen, kun jäin mökkiin lukemaan, kun muut lähtivät kiertelemään aluetta. 
Tentti-iltana mökki tyhjeni kokonaan muiden lähtiessä keilaamaan Karstulaan. Minä tuskailin, turhaannuin ja naputtelin koneelle esseetä neljä tuntia!
Vaari hoiti tahollaan omia työasioitaan erilaisin yhteydenottovälinen.

 Kun valkeni torstai, olin valmiina kuin partiolainen muiden mukaan. Tytär oli katsonut mihin mennään.

 Infopisteelle ei ollut pitkä maka ja siitä olikin lähtö ensimmäiseen kohteeseen.

 Hämäläisten luola, jonne on säilötty riistaa talven varalle. Matkaa ei ollut pitkälti autolta, mutta alkoihan se tuntua, kun tytöt oli kannettava tai ainakin toinen.

 Puhdasta ilmaa! Naavaparrat nuokkuivat oksilla.

 Harhaanjohtaja! 
Ohihan me mentiin. Paikka oli kyllä merkitty, tosin vain paperirulla polun päällä, joka ei kielinyt mitenkään polun alkavan juurikin siitä kohden.

 Pari tärppiä ja lopulta löysimme mitä lähdimme katsomaan.

 Luola ei ole suuren suuri, juurikin vävyn korkuinen.

 Kuten linkissäkin on mainittu, ei voida olettaa, että tämä on se alkuperäinen tai ainoa. Maasto on kovin kallioista, eli toisaalta olisi voitu löytää lisääkin luolia.

 Pienellä kikkailulla sain kameran pysymään paikoillaan ja koko porukan samaan kuvaan. Ja liukastelematta sain itsenikin oikeaan asentoon.

 Parkkipaikalla on nälkävuosien muistomerkki.

 Jykevät kivet.

 Kaunis ruska ja matkaan taas.

Mökkiviikon aikana ennätin viimeistelemään typsyköille sukkia.

 Olin teininä siivousapuna tuomari perheessä, jossa emäntä neuloi joululahjoiksi sukkia, lapasia ja paitoja ihan sileää ja yksiväristä. Miten ne olikaan simppeleitä ja ajoivat asiansa, jokainen silmukka siistissä rivissä ja ajatukselle neulottu.

 Yhteen pariin kokeilin pitsineuletta, joka on 4 krs toisto.

 Yhdet parit näille varpaille, kahdet vanhemmille tytöille.

 Odotin koko syksyn lomaviikkoa, että ennättäisin olla tyttöjen kanssa. Kamera rakastaa Venlaa, jota kuvailin pitkin viikkoa. Vanessastakin otin tietysti paljon kuvia.