Kivijärvi, osa 2/3

 Matkallaan sitä mielii nähdä kerralla kaiken tai ainakin päästä korkealle ja vielä senkin yli.

 Olin katsellut ajomatkalla kivikirkko, nähtävyys, lähialueen tapahtumia. Hajanaista selitystä tyttärelle, joka yritti ottaa minusta selkoa sekavan selitykseni pohjalta. Sen verran kirjallisuus vie minua, että en pysty ihan hamottamaan kaikkea ja tämänkin paikan oletin olevan Kivijärvellä. Mutta eipäs olekaan, vaan Karstulassa.

 Jälleen auto parkkikselle ja pieni tsekkaus näkymään, juu rattaat mukaan. Sen verran on matkaa edessä, että tytöt pyörien päälle ja ylöspäin!

 Alkumatkan Venla kulki rinnallani. Mäki on heti alusta alkaen hyvin jyrkkää ja se ei siitä loivene ennen perille tuloa.

 Jalka nousee vielä kepeästi, mummillakin. Takana alkaa kuulua jo puuskutusta, loppuporukka rymyää kohta ohitsemme.

 Matkaa siivitti monet kivat kyltit. Huumoria kulkijoille.

 Kun neliveto oli viritetty, molemmat tytöt rattailla, koneeseen piti laittaa lisää tehoa! Miäsvoimaa.
Vieressä kyltti, älä kiirehdi.

 Pidimme tyttären kanssa perää ja puuskutimme pienen hengähdystauon jälkeen etujoukot kiinni.

 Perille päässet kyllä kuulivat melttoomisemme ja autoon unohtuneet vesipullomme.

 Missään ei lukenut, pysähdy hönkäilemään tai vetämään henkee =)

 Siellä se jo vilahtaa, kirkkovuori huippuineen.

 Arvostan talkootyötä ja sitä minä näimme. Paikka on kaunis, siisti ja mielenkiintoinen käyntikohde.

 Pikkula. Pihanperä. Hyyska.

 Ja sen sammalkatto.

 Kaunis ja hillitty. Helppokulkuinen portaikko ja tukevat kaiteet takasivat turvallisen kulun.

 Pienessä ajassa nousimme ylitse latvojen.

 Simppeliä.

 Näimme kauniin maaseudun.

 Korkeanpaikan jännittäjät.

 Kaunista vesistöä.

 Mastotorni

 Yy, kaa, koo

 ja Vanessa!

 Happihyppelyt ja tytöt lähtivät alakertaan isän kanssa.

 Ulko-oven kauniita yksityiskohtia.

 Ylhäältä nähtynä.

 Meni tovi hokatessa, että tässähän on alttari! Tietysti. Kirkkovuori.
Mutta, että se oli tämä tässä.

 Venla tepsutteli alueen ees ja taas.

 Rattaat soveltuvat myös maastoajeluun.

 Tällä patikoinnilla saatiin pohkeet huutamaan hoosiannaaaa.

 Pinkkiväri, siellä Venla =D

 Alaspäin tultiinkin sujuvasti käsi kädessä, paisti sillä hetkellä, kun nenä tössähti maahan ja polveen tuli pipi.