Messuillaan hetki

Joka vuosi olen jossain messuillut, mutta onko siitä todella neljättä vuotta, kun viimeksi olin Pirkkahallin kädentaitotapahtumassa? Sissus, kun aika rientää. Eikä ihme, jos perävalot vain vilahti, kun lauantaina pääsin lippujonosta messuhallien uumeniin. Alkusyksystä jo tiedustelin miäheltä, että mentäiskö yhdessä, kun kaiken kantaminen on niin hankalaa. Työtä olisi ollut tarjolla koko viikonlopuksi, hän suostui, kun oli jo aiemmin luvannut. Siispä kahden matkaan. Ihan en niin aikaiseen päässyt liikkeelle, kun ensinnä oli suunnitelmissa, mutta eipä me paljoa yli yhdeksää oltu jonossa ja autonkin saimme hyvälle hollille.

Kävijämäärä on kyllä huikea. Luin jostain, että kahden ensimmäisen päivän luvut ovat melkoiset, 37 700! Kun perjantaina oli käynyt 15 200, niin lauantaille sain luvun 22 500. Nyt taitaa paukkua kaikki ennätykset tänä vuonna. Kyllä! 50 996 kävijää. Minua ei sinänsä ahdistanut ihmisvilinä, vaan se, että kävellään eteenpäin ja katsellaan taakseen. Jestas miten hankalaa sylitellä vieraita jatkuvasti, kun väsitämäänkään ei pääse. Miäs oli joutunut koppamaan jonkun syliinsä, kun toinen oli tuupannut niin, ettei miähen tasapaino pysynyt (jäykistetty nilkka ei taivu enään notkeisiin käännöksiin).
Pääsin hyvin näkemään ja ostamaan mitä halusin. Ihan kaikkia esittelijöitä en löytänyt, mutta en kyllä tiennytkään mistä etsiä. Jätin miähen monasti kassajonoon ja jatkoin kierrostani.

Valokuvaamiseen en kysynyt lupaa, mutta nappasin kuitenkin muutaman otoksen. Messuhulinassa kuvaaminen olisi muutoinkin hankalaa. 
Nautin näkemästäni ja mahdollisuudesta tehdä valintoja useamman myyjän valikoimista.

Päivän päätteeksi kävimme vielä tutustumassa ruokapuolen esittelijöihin. Maistuvia tarjottavia ja kassillinen puurohiutaleita lähti jälleen mukaan. 
Suosimme tänä vuonnakin omia eväitä, mutta pullataukokin oli pidettävä ja jalkoja lepuutettava useamman kerran. Kuuden tunnin aikana kiersimme neljä hallia, tapasimme tuttuja ja näimme paljon!

Kotiintuomisina oli vähän kaikkea omaan osaamisalaani. Suunnitelmissa ei ollut kuin mosaiikkityöhön sauma-aine ja toinen, jota en sitten osannut etsiä, kun en tiennyt esittelijän nimeä.

 Ilokseni huomasin nukkismyyjiäkin. Valkoiset esineet ovat Aalto - maljakot 3D tulostuksella.

 Heijastimia lahjaksi ja minun uuteen talvitakkiini.

 Ompeluun, neulontaan, koruiluun, tupsuihin. Kaikkea pientä ja helposti reppuun mahtuvaa.

 Pyrin tekemään hyvin harkittuja hankintoja, mutta jossain kohdin sitä huomaa selittävänsä, jopa itselleen. Kun reppu oli jo täynnä ja kädessä kaksi kassia, tuli hankinnat  varmasti tehtyä. Jotain pientä olin suunitellut vielä löytäväni ja ostinkin. Tai laitoin miähen maksamaan.

 Kaunis lusikasta tehty sormus. Tämä on jotain vanhempaa ruotsalaista kielosarjaa. Kaunis, siro ja naisellinen. 
Nyt on materiaalit jaoteltu omiin koloihinsa. Morkkis iskee maanantaiaamuna, kun kello soittaa aikaseen ja miettii ansiotyöhön siirtymistä. Tänään kuitenkin vielä hymyillään ja lepuutellaan jalkoja.