Silmukat kuvattiin Vuokatinvaaralla

Kipusimme yhtenä päivänä Vuokatinvaaralle. Osa matkasta taittui autolla, loppumatka piti kävellä. Päällystettyä tietä pitkin askel taittui jouten, kun ei tarvinnut kantoja ja juuria kierrellä. Toinen köpötteli keppinsä kanssa, jälleen kerran.

Hissit pysähtyivät täälläkin keväällä ennenaikaisesti 23.3. kuten niin monessa muussakin aktiviteettipaikassa, koulussa, työssä, tapahtumassa jne.

Turismi elää vilkasta kesäkautta ja jokainen tekee osaltaan kaikkensa, ettei tähän tilanteeseen ajauduttaisi toistamiseen. Täällä oli väljää, kukaan ei tullut kylkeen puuskuttamaan.

Me käppäilimme mäkeen syystä, että sain neulottua miähelle neulepaidan himpan myöhässä, kun synttäreille pyrin saamaan valmiiksi. Viimeiset langanpäät piiloon, höyrytys ja menoksi ennen seuraavaa sadealuetta.

Halusin, että kuvat otetaan samalla kohtaa, kun omasta paidastani otettiin viime käynnillä.

Lanka on Novitan seiskaa. Malli on simppeli sileä peruspaita, joka on helppo nakata mukaan matkalle. Kelpasi heti käyttöön! Ohjeesta poiketen tein pyöreän kaula-aukon.

Ohje on Novita 2008/9. Ruskean langan riittävyys oli siinä ja tässä, joten raidoitukselle oli syynsä. Hyvin toimii raidat alhaalta ylös, kapeasta leveään. Sama raidoitus paidan takanakin.

Saimme aikaa kulumaan mäen päällä kolmatta tuntia! Yhtään taas huomannut ajan kulumista. Kiertelimme, nousimme kivien ja kallioiden päälle. Kävimme näköalatornissa ja laskeuduimme käppäilen hiukan alas mäkeä.

Ilma oli leppoisan lämmin, melko pilvinen, mutta hyvä ilma jälleen kuvata.

Maisemat n. 300 m korkeudesta on kyllä kauaskantoiset. Kuinkahan pitkälle täältä näkee, kun ilma on täysin sees?

Vuokatinvaaraa ympäröi vesi joka puolelta.

Talvella kaiken peitti lumi ja jää, ei jäänyt kuin arvailujen varaan, missä menee pellot ja tiet.

Pystyin pongaamaan Sotkamon kirkon ja uimarannan.

Yhdellä käynnillä sai paljon kivoja kuvia juurikin pilvittelyn vuoksi.

Viikon lomailu poissa kotoa oli taas riemastuttava kokemus uutta ja erilaisia maisemia. Kotimatkan ajoimme läpi Suomen pikkuteillä, joita ei olisi osattu sormella karttaan merkitä. Ehdimme väistämään hirvet ja porot. Karhukaan puhissut missään. Myöhään illalla poistuimme Tuurista kolmostielle. Kierroksellamme tuli istuttua autossa reilun 1 800 km.