Ihanat mukelot

 Olemme taas nähneet muutaman viikon aikana kaikki omat ja heidän mukelot. Välillä piti pitää taukoa ja huiskia kulkutaudit pois kintereiltään, että pääsimme liikenteeseen jälleen. Ihanaa, että he ovat kaikki niin lähellä, niin läheisiä ja yhteydessä niin usein. He kaikki ovat meille niin tärkeitä, niin rakkaita ja vaivattomia, että ei haittaa arki, eikä pyhä, kun voimme poiketa.

Eemeli on pian 5 kk. Voi miten kovasti hän jo seurustelee ja harmikseni ujostelee. Pieni pallero naureskelee ja kikattaa, kun Milja hassuttelee.

Isän sylissä hymy irtoaa 💖

Eemeli ja Milja

Jos mahtuisi enemmän, niin perille meisi!

Kyllä näiden kehittymistä on kiva seurata ja uusi kuva ilahduttaa kesken työpäivän. 

Pääsin antamaan Venlan neuletakin viikko sitten, kun koko perhe oli viikonloppuvierailulla. 

Tyttö oli hyvin iloinen saadessaan uuden neuleen, vanha oli jo jäänyt ihan liian pieneksi. No, tästä tuli taas vähän liian iso, mutta kun takin alle lisää muutakin kuin ohuen topin, niin johan olkalinjakin täyttyy.

Venla juhlii synttäreitään huhtikuun lopussa. Tavoitteeni oli tehdä jokaisen tytön lahjapakettiin uusi takki ja nyt on kaikki kolme lahjottu. Kylmiin kouluaamuihin on kiva vetäistä vielä lämmintä ylleen.

Tuolta kuuluu ääntä! Miähet tekivät koko viikonlopun tyttären perheelle saunapuita. Kaatoivat, ajoivat ja pilkkoivat heti pinoon.

Tässä vielä sisarukset Vanessa ja Venla

Tyttären kanssa hilppasimme shoppailemaan, kun väki oli ruokittu. Emme ole viimeisen viiden vuoden aikana käyneet yhdessä missään. Oli kiva äiti-tytär-päivä.

Veimme Vanun ja Vennin Miljuskan luo leikkimään. Sielläkin oli puunkaatoviikonloppu. Autoja oli niin ettei pihaan meinannut mahtua. 

Eemelin oli aika aloittaa kiinteän ruuan maistelu ja Vanessa sai kunnian olla lusikkamestari, kun Milja oli tultuamme takaisin viety kaverisynttäreille.

Arvaatte vain miten ilmeikäs lapsi onkaan. 

Niin tärkeä heti molemmille