sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Kesä on täällä

Niin ihanasti on aurinko meitä hellinyt, että nenämme ja olkamme on punaisina.
Piha on kokoontumispaikka niin keskusteluun kuin ruokailuunkin. Ja silti ihmettelen,miksi meillä on sisällä aina niin sekaista.
Ruokakori täyttyy ja tyhjenee nopeasti. Grilli lämpenee tarvittaessa ja taas on vatsalla hyvä olla.
Otettiin irti kaikki tästä ihanasta ilmasta ja siivottiin huvimajakin. Ikkunat putsaantui naisenergialla ja lattia sai maton. Kaikki hämähäkin seitit pöllytettiin ja tuolien irtohuput etsittiin varastosta.

Sääkartta ennustaa ilmojen kylmenevän , ohimenevä ilmiö.
Viikonloppuna on kasvustoihin tullutkin vauhtia. Koivunkukinta on kaunista, mutta niin allergisoivaa.
Jouluruusuni talvehti ensimmäisen talvensa hyvin. Kukinta on parhaimmillaan ja toivon kasvin viihtyvän kasvupaikallaan jatkossakin.
Hiukan aina epäillyttää näiden taimien ostoissa niiden viihtyvyys meidän kasvuvyöhykkeellä. Mutta aina jotkut kasvit ilahduttavat sitkeydellään. Niin kuin puksipuunikin. Siellä se vihreänä ja virkeänä on valmiina uuteen kesäänsä.
Ostaessani sen viitisen vuotta sitten, en tiennyt sen olevan huono talvehtimaan. Aina kannattaa kokeilla erikoisuuksiakin.
Kulunut viikko on ilmojen puolesta pitänyt kiireisenä myös pyykkikonetta.
Kaikki peitot, torkkupeitot, päiväpeitot, tyynyt
sekalaiset vaatekasat ovat peseytyneet ja kuivuneet. Mattopyykkiä en sentään vielä aloittanut.
Tänään olen laittanut kasvihuoneelle multiin siemeniä itämään ja iltasella tuulen hiukan tyynnyttyä teen vielä pieniä siemenistutuksia pihamaalle.
Kiirettä on pitänyt, koska huomenaamuna lähden kuntoutukseen Kankaanpäähän.
Jälkimmäinen viikko TULE-kuntoutuksestani alkaa aamulla klo 10. Syksyllähän olin siellä kaksi viikkoa.
Tänään pitää pakata, pakata käsityö päällimäiseksi. Hiukan vielä tehdä korjausompelua ja katsella jääkiekkoa.
Kehtaiskohan heti ensimmäisessä kokoontumisessa kysyä, että onko viikolla aamun ensimmäisille tunneille osallistuttava, kun sentään kaksi Suomen kiekkopeliä pelataan. Pahukset, kun alkaa niin myöhään, ja minä aamu-uninen en saa silmiäni auki, jos on pelit seurattu.
Mutta olen minä neulonutkin, ei ole kynteni aluset pelkästään mullassa.
Tein ajoissa valmiiksi nuoremman pojan opettajalle "kukkasen". Revontulihuivin. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Syksyllä, kun kotiuduin kuntoutuksesta, olin niin huonossa kunnossa. Ei meinannut mistään työstä tulla valmista.

10 kommenttia:

möhönasu kirjoitti...

Pyykkikone on täälläkin päässä pyörit herkeämättä :) Se onkin kotihommista se, josta pidän eniten....varsinkin kesällä, kun kaiken saa ulos kuivumaan. Silitys sitten onkin jo ihan toinen juttu...

maarunen kirjoitti...

Toivottavasti et tule tälläkertaa niin kipeäksi! Hyvää reissua.

Kristiina S kirjoitti...

Onko tuo huivi jättikokoinen vai näyttääkö vain, siis on kivi kuitenkin pieni?
Antoisaa kuntoviikkoa.

TeSa kirjoitti...

Niin, silittäminen. Se kestää, vasta tarpeessa rauta lämpiää.
Kiitos toivotuksista. Kassit pakattuna. Varmaan puolet tulee vaatteista käyttämättömänä takaisin. Varukseltaan.
Huivista tuli iso. Käytin kaiken langan kerästä.
Huivin syrjä, korkeus on 150 cm.

Tinttara kirjoitti...

Muistanko aivan väärin, että olet tehnyt revontuli huivin valkoisesta Woolista? minkä kokoisilla puikoilla teit sen ja paljonko lankaa meni?

TeSa kirjoitti...

http://tiuhaantahtiin.blogspot.com/2008/04/iso-hali.html

Tämä huivi on Woolista, langan kulutus n.350 gr.

Anonyymi kirjoitti...

Mie tulin kans kauhean kipeäksi työkykytutkimuksessa, pitäs mennä samaan paikkaan fibrokuntoutukseen, saa nähdä meenkö.
Se on tosi inhottavaa kun kipeytyy enemmän, no kai se kuuluu asiaan, tsemppiä mukaan.
maara

KaraMelli kirjoitti...

Juu, on huomattu tuo kevään keikkuminen... Viikonloppuna istuin melkein aamusta iltaan ulkona ja hartiat on aikaslailla punaiset ja nenäkin kuin Nasse-sedällä! Nyt taas paleltaa ihan älyttömästi.

Kasvuvyöhykkeet voivat yllättää paikallisesti hyvinkin paljon. Me asutaan III-vyöhykkeellä ja minun tuoksumangolia on pärjännyt jo kahdesta talvesta, vaikka sen pitäisi selvitä vain Ia-vyöhykkeestä eli ihan länsirannikosta.

ikki kirjoitti...

"Eksyin" sivuillesi ja huomasin Teillä olevan keltaisen kissan ja schäferin, niin meilläkin. Olitpa vielä jostakin Vammalan lähimaastosta joka on mulle todella tuttua. Mökki siellä lähistöllä ja kouluni olen käynyt Vammalassa, Kiikassa mm.
Keväiset terveiset!

TeSa kirjoitti...

Maara, eikö olekkin metkaa kuntoutumista, aina johonkin kohtaan kolottaa =)

Karamelli, minä haaveilen Kultasateen kasvatuksesta. Joutunee vielä kauan odottelemaan näille leveysasteille sen selviytymismahdollisuutta.

Ikki, kiva kun eksyit. Tervetuloa uudestaan.