Kesä on täällä

Niin ihanasti on aurinko meitä hellinyt, että nenämme ja olkamme on punaisina.
Piha on kokoontumispaikka niin keskusteluun kuin ruokailuunkin. Ja silti ihmettelen,miksi meillä on sisällä aina niin sekaista.
Ruokakori täyttyy ja tyhjenee nopeasti. Grilli lämpenee tarvittaessa ja taas on vatsalla hyvä olla.
Otettiin irti kaikki tästä ihanasta ilmasta ja siivottiin huvimajakin. Ikkunat putsaantui naisenergialla ja lattia sai maton. Kaikki hämähäkin seitit pöllytettiin ja tuolien irtohuput etsittiin varastosta.

Sääkartta ennustaa ilmojen kylmenevän , ohimenevä ilmiö.
Viikonloppuna on kasvustoihin tullutkin vauhtia. Koivunkukinta on kaunista, mutta niin allergisoivaa.
Jouluruusuni talvehti ensimmäisen talvensa hyvin. Kukinta on parhaimmillaan ja toivon kasvin viihtyvän kasvupaikallaan jatkossakin.
Hiukan aina epäillyttää näiden taimien ostoissa niiden viihtyvyys meidän kasvuvyöhykkeellä. Mutta aina jotkut kasvit ilahduttavat sitkeydellään. Niin kuin puksipuunikin. Siellä se vihreänä ja virkeänä on valmiina uuteen kesäänsä.
Ostaessani sen viitisen vuotta sitten, en tiennyt sen olevan huono talvehtimaan. Aina kannattaa kokeilla erikoisuuksiakin.
Kulunut viikko on ilmojen puolesta pitänyt kiireisenä myös pyykkikonetta.
Kaikki peitot, torkkupeitot, päiväpeitot, tyynyt
sekalaiset vaatekasat ovat peseytyneet ja kuivuneet. Mattopyykkiä en sentään vielä aloittanut.
Tänään olen laittanut kasvihuoneelle multiin siemeniä itämään ja iltasella tuulen hiukan tyynnyttyä teen vielä pieniä siemenistutuksia pihamaalle.
Kiirettä on pitänyt, koska huomenaamuna lähden kuntoutukseen Kankaanpäähän.
Jälkimmäinen viikko TULE-kuntoutuksestani alkaa aamulla klo 10. Syksyllähän olin siellä kaksi viikkoa.
Tänään pitää pakata, pakata käsityö päällimäiseksi. Hiukan vielä tehdä korjausompelua ja katsella jääkiekkoa.
Kehtaiskohan heti ensimmäisessä kokoontumisessa kysyä, että onko viikolla aamun ensimmäisille tunneille osallistuttava, kun sentään kaksi Suomen kiekkopeliä pelataan. Pahukset, kun alkaa niin myöhään, ja minä aamu-uninen en saa silmiäni auki, jos on pelit seurattu.
Mutta olen minä neulonutkin, ei ole kynteni aluset pelkästään mullassa.
Tein ajoissa valmiiksi nuoremman pojan opettajalle "kukkasen". Revontulihuivin. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Syksyllä, kun kotiuduin kuntoutuksesta, olin niin huonossa kunnossa. Ei meinannut mistään työstä tulla valmista.