sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Pyöreä muoto

Ensinnä, kiitos lapseni.
Ottamistani valokuvista sain blogiini vanhemman pojan tekemän uuden kuvan, vanha kuvakin oli hänen tekemä. Monesta kuvasta yhdistelty yksi, joka kertoo paljon.

Tänä viikonloppuna on valmistunut taas kaikenlaista - muoto on pyöreä. Sisääntulokuisti on saanut syksyistä ilmettä, ihan kaikkia kesäkukkia en vieläkään heittänyt pois. Uutta ruukuntäytettä tein sammalpalloista. Sammalta löytyy ihan läheltä, en kerännyt tarvettani enempää, lisää saa niin helposti haettua.
Kynttilöitä on jo kiva poltella ulkolyhdyissä, valoköynnökset saa odotella vielä myöhempää syksyä.
Pihlajanmarjoja suunnittelin pakastaa talvea varten. Saisi tehtyä jouluisia koristeluja pihalle. Marjat olisivat nyt parhaimmillaan säilytykseen ja niitä on paljon. Muutaman oksan taitoin pihapihjajasta pieneen maitotonkkaan. Samalla sain kevennettyä riippapihlajan taakkaa, oksat painuivat maahan saakka.
Tästä huvimajan ympäryksen siivouksesta olen mielissäni. Työ tehtiin viikko sitten, pyörittiin ympyrää huvimajan ulkopuolella ja samalla nostettiin kaikki majaa ympäröineet kivet pois. Nypittiin rikkaruohot, kantattiin nurmen reunus suoraksi ja ladottiin kivet paikoilleen. Hommaan meni kolmelta aikaa tunnin verran, yksin olisin tehnyt sitä paljon kauemmin. Työn jälkeen kiertelin huvimajaa ympäri, ihailin siistiä jälkeä ja toivoin tämän näyn säilyvän monta vuotta.

Melkein joka kevät laitan koristekaalin siemeniä pari pussillista kasvamaan. Kesällä kylmien öiden jälkeen istutan taimet pihalle ja näin kasvi saa lihavoitua pitkän kasvukauden aikana omiin isoihin mittoihinsa.
Ihan aina ne kasvit ei syksyä näe, ne kun kuuluvat ristihuulien ruokavalioon ja häviävät melko nopeasti parempiin suihin.
Tänä kesänä, kiitos runsaiden vesisateiden, kasvit ovat isoja. Valkoiset ovat kuin pitsiä. Käyn välillä kädellä sipaisemassa pintaa, siinä on ihana kasvi kosketeltavaksi.

Pyöreä muoto löytyy tästäkin, isosta mehiläispesästä.
Omassa kotimuseossamme on monta hyvää pesäntekopaikkaa, mutta olisihan mehiläiset nyt muuallekkin pesänsä voineet tehdä. Museolle kun olisi kiva mennä välillä penkomaan jotain uusia ideoitaan varten. Nyt sinne joutuu tekemään hyökkäyksen suojavarusteineen. Minulla, allergisella, ei ole mitään asiaa koko paikkaan.

Päiväpostinkantajallekkin silmäniloa. Maitolaituriltakin löytyy sammalpallo, sekä piikkipalloja.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihania juttuja olet taas saanut aikaiseksi. Meillä maalla on yläkerran katonrajassa ampiaispesä. Ne mokomat olivat päässeet sisälle jostain ja tyttöjen huoneessa oli kasapäin ampiaisia, niitä sitten mies tuuletteli ulos.

TeSa kirjoitti...

Pesillä on kumma tapa ilmestyä paikkoihin, jossa ne on kaikkein eniten haitaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, miten ihanaa syksyistä silmäniloa.

TeSa kirjoitti...

Kiitos. Lisääkin pitäisi keksiä, tuntuu vielä niin tyhjältä.